Valdemar Pirhonen

Valdemar Pirhonen (27. kesäkuuta 1887 Tohmajärvi24. tammikuuta 1963) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan esikuntavääpelinä Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa. [1][2]

Perhe ja koulutusMuokkaa

Pirhosen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Pirhonen ja Ida Hedvig Hakkarainen. Hän kävi kansakoulun.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Havainnekuva M.G.K:n miehistä (Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppania) Riianlahdelta vuoden 1916 rintamaoloista.

Pirhonen työskenteli liikemiehenä Viipurissa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Pirhonen astui Suomen armeijan palvelukseen vääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan esikuntavääpeliksi 3. Jääkärirykmentiin Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Pirhonen palveli sisällissodan jälkeen edelleen esikuntavääpelinä 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Hänet komennettiin 31. toukokuuta 1918 alkaen Päämajaan, josta hänet siirrettiin 13. elokuuta 1918 alkaen toimistoupseeriksi Suomen senaatin sota-asiaintoimituskunnan keskusosastoon, osta hänet siirrettiin edelleen 17. kesäkuuta 1919 alkaen vastaavaan toimeen 1. Divisioonan esikuntaan. Hänet siirrettiin 1. Divisioonasta 1. syyskuuta 1919 alkaen Ponttonikomennuskunnan esikuntaan Suomenlinnaan, josta hänet komennettiin 1. helmikuuta 1920 alkaen toimistoupseeriksi Yleisesikunnan sotatoimien osastolle. Pirhonen erosi armeijasta 22. joulukuuta 1920 ja työskenteli sen jälkeen liikemiehenä ja laivojen muonittajana Uuraassa ja Viipurissa talvisotaan saakka.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Pirhonen osallistui talvisotaa edeltäviin ylimääräisiin harjoituksiin (YH) 2. Prikaatin esikunnassa komendanttina. Välirauhan aikana hän toimi ammustarkastajana Puolustusvoimain Pääesikunnassa. Jatkosotaan hän osallistui samanlaisissa tehtävissä Päämajassa. Sotien jälkeen Pirhonen työskenteli varastonhoitajana Raaka-ainevarikko 6:ssa vuoteen 1949 saakka, jolloin hän erosi armeijasta. Myöhemmin hän työskenteli varastokortistonhoitajana A. Virolaisen Laivatelakalla Haminassa vuoteen 1950 saakka, josta hän siirtyi F. W. Hollming Oy:n palvelukseen Haminan telakalle, jossa hän työskenteli vuoteen 1952 saakka. Hänet on haudattu Vehkalahden Myllykylään.[2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975