Vakuutuslääketiede
Vakuutuslääketiede on oppiala, jossa lääketieteellistä tietoa ja kokemusta sairauksien syntymekanismeista, seurauksista ja hoidoista sovelletaan sosiaalivakuutuksen ja yksityisen henkilövakuutuksen oikeudellisiin käsitteisiin.
Vakuutustoiminnassa tarvitaan lääketieteelliseen tietoon perustuvaa arviointia muokkaa
Vakuutuslääketiedettä tarvitaan, kun vakuutuslaitokset tekevät päätöksiä, jotka liittyvät etuuden tai korvauksen hakijan terveydentilaan.
Keskeiset vakuutuslääketieteelliset kysymykset koskevat työ- ja toimintakyvyn, syy-yhteyden, riskin ja haitan arviointia. Nämä arviointikohteet painottuvat eri tavoin eri vakuutuslaeissa.
Yleisimmät vakuutuslajit, joissa tarvitaan vakuutuslääketiedettä, ovat työeläkevakuutus, henkivakuutus, liikennevakuutus, tapaturmavakuutus, sairauskuluvakuutus sekä yleinen sairausvakuutus. Vakuutuslääketieteen asiantuntemusta tarvitaan myös muissa vakuutuslajeissa, kuten potilasvakuutuksessa, matkavakuutuksessa ja vastuuvakuutuksessa.
Vakuutuslääketieteellistä asiantuntemusta tarvitaan uusien korvausjärjestelmien luomisessa ja kehittämisessä. Lisäksi vakuutuslääketiedettä tarvitaan näihin eri vakuutuslajeihin liittyvässä muutoksenhaussa.
Eri vakuutuslajien erilaiset tarkoitukset, lakitekstien sanamuodot ja tulkinnat vaativat lääketieteelliseen tietoon perustuvaa harkintaa. Vakuutuslääketieteen tehtävänä on lakisääteisissä vakuutuksissa arvioida, onko vakuutetulla oikeus laissa määriteltyyn etuuteen tai korvaukseen. Yleensä etuuden myöntämisedellytykset eivät ole ainoastaan lääketieteellisiä, vaan ratkaisua tehtäessä otetaan huomioon myös muita seikkoja, kuten esimerkiksi etuudenhakijan ikä ja työ.
Käytännössä vakuutuslääketiede on monien lääketieteen erikoisalojen osaamisen soveltamista vakuutussopimuksen solmimisen, korvattavuuden ja hylkäyspäätösten perusteiden juridiikkaan. Vakuutuslääketiede toimiikin lääketieteellisen tiedon, sosiaalipolitiikan, vakuutusmatematiikan, juridiikan ja talouselämän välimaastossa.
Vakuutuslääketieteen erityispätevyys muokkaa
Vakuutuslääketieteen erityispätevyys on osa Suomen Lääkäriliiton erityispätevyysjärjestelmää, jonka tarkoituksena on tukea jäsenistön täydennyskoulutusta ja ammatillista kehittymistä.
Vakuutuslääketieteeseen pätevöityjiltä vaaditaan tehtävään soveltuva erikoislääkäritutkinto, vähintään 3 vuotta käytännön palvelua puolipäivätoimisessa vakuutuslääkärin työssä, vähintään 60 tuntia teoreettista kurssimuotoista koulutusta, alan kirjallisuuteen perehtymistä sekä osallistumista päättökeskusteluun. Ennen päättökeskustelua pätevöityjän on pitänyt suorittaa erillinen pätevöitymistentti. Erityispätevyyden suorittaminen tapahtuu tutorin kanssa laaditun koulutussuunnitelman mukaan.
Vakuutuslääketieteen erityispätevyyden saaneen lääkärin tulee olla perehtynyt vakuutuslääketieteeseen liittyvään teoreettiseen tietoon ja alan sisäisiin menettelytapoihin, kyetä toimimaan itsenäisenä asiantuntijalausunnon antajana käytännön ratkaisutoiminnassa sekä kyetä toimimaan asiantuntijana alan tiedotus- ja koulutustehtävissä.Suomen Lääkäriliitto hyväksyi vakuutuslääketieteen erityispätevyyteen oikeuttavan koulutusohjelman keväällä 1994.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Aro, Timo & Huunan-Seppälä, Antti & Kivekäs, Jukka & Tola, Sakari & Torstila, Ilkka (toim.) (1999) Vakuutuslääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Lääkärilehti 11/1994: Vakuutuslääketieteen erityispätevyys uusi jatkokoulutusohjelma.
Lääkärilehti 50/1995: Miksi vakuutuslääketiedettä tarvitaan?
Suomen Lääkäriliitto