Tämä artikkeli käsittelee yritystä. Vaaksa on myös pituusmitta.

Vaaksa Oy oli ekonomi Reino Liljan vuonna 1952 perustama vaatetusalan yritys, jonka toimitusjohtaja hän oli kuolemaansa vuoteen 1973 saakka. Yrityksen toimipaikka oli Helsingin Sörnäisissä Pääskylänrinteellä. Myöhemmin 1960-luvun alussa tuotanto siirrettiin Lohjalle, jonne yritys rakennutti tuotantotilat. Yritys valmisti aluksi lastenvaatteita mutta laajensi pian ulkoiluvaatteisiin. Vaaksa oli farmareiden ensimmäinen valmistaja Suomessa ja antoi niille myös nimen.[2][3][4]

Vaaksa Oy
Pääskylänrinne 8, jossa Vaaksa Oy toimi vuodesta 1952. Sittemmin toimistotalo, nykyisin asuintalo.[1]
Pääskylänrinne 8, jossa Vaaksa Oy toimi vuodesta 1952. Sittemmin toimistotalo, nykyisin asuintalo.[1]
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1952
Lakkautettu 1973
Toimitusjohtaja Reino Lilja
Toimiala vaatevalmistus
Tuotteet lasten- ja nuortenvaatteet, ulkoiluvaattet, farkut
Vaaksan tehdas Lohjalla. Myöhemmin siihen tuli Finlux-televisioiden valmistaja.

Vaaksa oli tunnettu erityisesti lasten ja nuorten urheilu- ja ulkoiluvaatteiden valmistajana jo ennen farkkumuodin alkua.[3] Lastenvaatteiden ja farmareiden lisäksi yritys valmisti Suomi-anorakkia, suunnitteli ja valmisti suomalaiset partiopuvut 1970-luvulle saakka ja aloitti Suomen markkinoilla hupullisen, nahkaisin kiinnikkein napitettavan villakankaisen duffelin valmistuksen.[2]

Laila Anttila oli Vaaksan mallisuunnittelija ja mallimestari 1953–1970.[4] 1950-luvun puolivälissä tuli amerikkalainen merimies kysymään, saisiko hän yhdet housut autosta, johon juuri pakattiin valmiita vaatteita. Hänet lähetettiin yrityksen johtajan Liljan luokse, joka tunnisti Amerikan matkallaan näkemänsä farmarit miehen jalassa. Hän antoi miehelle Vaaksan housut ja takin korvaukseksi likaisista ja risaisista housuista, jotka Anttila sai malliksi kaavoille. Denimiä ei vielä silloin ollut, mutta jotakin kangasta tehdas sai PMK:lta, ja kankaita tuotiin myös ulkomailta. Dongareiksi alkuun nimitettyjä housuja otti ensimmäiseksi myyntiin Skoha, ja pian housut menestyivät niin että tilauksia tuli enemmän kuin tehdas saattoi toimittaa. Farkkuja valmistettiin myös vientiin. Valmistajan tunnukseksi housuihin tuli Vaaksan oma Väiski-logo.[2][5] Myynnin noustua huippuunsa 1950-luvun puolivälissä Vaaksa haki jatkuvasti työntekijöitä ilmoituksilla Helsingin Sanomissa tarjoamalla "Hyväpalkkaista urakkatyötä".[6] Farmareiden myynnin menestyksen taittoi Mattisen tulo markkinoille.[5] Elokuussa 1955 syttyi silityskoneen kuumenemisesta tulipalo, joka aiheutti vaatevarastossa suurta vahinkoa.[7]

Tehtaan tilat Lohjalla osti vuonna 1970 Lohjan Kalkkitehtaan Iskumetalli,[8] joka alkoi valmistaa siellä Finlux-väritelevisioita[9]. Vaaksan tuotanto siirrettiin takaisin Helsinkiin. Naistyöntekijöitä oli Lohjalla Vaaksassa 90, joista osa sijoittui Iskumetalliin.[8]

Anttilan jälkeen yrityksen viimeisinä vuosina mallien suunnittelijana toimi Kestilästä siirtynyt Irja Leimu.[4]

Yritys lopetti toimintansa Liljan kuoleman jälkeen.[5] Reima-Pukine osti Vaaksan vuonna 1972. Molemmat olivat valmistaneet ulkoiluvaatteita etupäässä lapsille ja nuorille.[3]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Pääskylänrinne, Ailecon.fi viitattu 27.11.2019
  2. a b c Vaaksa, Helsinki Vaaksa.fi. Viitattu 13.11.2019.
  3. a b c Reima-Pukine osti Vaaksan Helsingin Sanomat 27.4.1972 s. 28 Aikakone, digitilaajille, viitattu 13.11.2019
  4. a b c Lappalainen & Almay, s. 49
  5. a b c Farkkujen kaavat saatiin merimiehen housuista. Helsingin Sanomat 18.3.1985 s. 16 Aikakone, digitilaajille, viitattu 13.11.2019
  6. Ilmoitus. Helsingin Sanomat 25.10.1955 s. 25 Aikakone, digitilaajille, viitattu 13.11.2019
  7. Huomattavat vahingot vaatevaraston palossa. Helsingin Sanomat 27.8.1956 s. 2 Aikakone, digitilaajille, viitattu 13.11.2019
  8. a b Iskumetalli ostin Vaaksan tilat Lohjalla. Helsingin Sanomat 13.1.1970 s. 17 Aikakone, digitilaajille, viitattu 13.11.2019
  9. Heikki Siljamäki, Suomalaisen televisiovalmistuksen nousu ja tuho: Kuolema saapui 2005 taulutelevion kaavussa Tekniikka ja Talous 18.8.2019, viitattu 13.11.2019

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa