Väinämeri
Väinämeri (vir. Väinameri) on Saarenmaan, Muhun, Hiidenmaan ja Vormsin saarten sekä Viron mantereen rannikon ympäröimä matala, melkein suljettu sisämerialue.[1][2] Saarten ja mantereen välissä on salmia: Voosi kurk, Hari kurk, Soela väin, Väike väin ja Suur väin. Vuosina 1894–1896 Saarenmaan ja Muhun välille Väike väinin salmen yli rakennettiin 3,6 metrin levyinen pengertie. Väinämeren itäosassa kulkee vaikea vesireitti Suomenlahdesta Riianlahteen. Reitin vaarallisuudesta kertoo sen nimi Paternoster, joka on Suur väinin suulla olevan Viirelaidin saaren keskiaikainen nimi.[3]
| Väinämeri | |
|---|---|
| Väinameri | |
 Väinämeren sijainti Virossa. |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Viro |
| Vesialue | 2 200 km² |
| Saaria | 300 |
| Suurin syvyys | 24 m |
| Keskisyvyys | 5 m |
Yhteydet saarilta toiselle ja mantereelle hoidetaan lautoilla.[3]
Meren pinta-ala on 2 200 neliökilometriä. Siinä on runsaasti pieniä saaria ja lahtia. Sen keskisyvyys on viisi metriä. Vain Suur väinin syvyys on enimmillään 24 metriä. Maan kohoamisen vuoksi merelle ilmestyy uusia saaria ja olemassa olevien pinta-ala kasvaa.[3]
Merialue on meriluontonsa puolesta ainutlaatuisen arvokas, ja se on suojeltu Itämeren ensimmäisenä erityisenä mertensuojelualueena. Se on melkein luonnontilainen.[2] Suomen ympäristöministeriö on vuosina 1997–1999 kartoittanut Väinämeren vedenalaiset biotoopit ja kalojen tärkeimmät kutualueet.[2]
Suojelualueita siellä on esimerkiksi Matsalun luonnonsuojelualue, joka on Euroopan merkittävimpiä lintujensuojelualueita. Lisäksi siellä on Käinanlahti–Kassarin luonnonsuojelualue ja Hiidenmaan saaren maisemasuojelualue. Lähes koko alue kuuluu Länsi-Viron biosfäärin suojelualueeseen.[3]
Väinämeren vesikasveja ovat hapsivita, ahvenvita, meriajokas ja haurat. Siellä on irtonaisena kasvavia kääpiökokoisia rakkoleviä ja punaleväesiintymiä ja meriajokas- ja näkinpartaiskasvustoja.[2] Ympäristö tarjoaa sekä kasveille että eläimille suotuisan elinympäristön.[3]
Väinämerellä tehtiin elokuussa 1999 Itämeren ensimmäinen havainto vierasperäisestä meduusalajista asovanhydromeduusasta (Maeotias marginata).[4]
Väinämeren lahdissa vesi on kesällä poikkeuksellisen lämmintä, lähes yhtä lämmintä kuin Välimerellä. Toisaalta talvella siellä jäätilanne on hankalin koko Virossa. Talvien vaihtelevuudesta huolimatta Väinämeri jäätyy kokonaan joka talvi 2–4 kuukaudeksi. Kovina pakkastalvina saarille voi ajaa autolla jääteitä pitkin.[3]
Saaret muokkaa
Väinämeren saaret ryhmitellään maantieteellisesti yhteentoista ryhmään:
- I. Hiidenmaan itäosan saaret: Vissusaaret, Selgrahu, Kakralaid, Kukkarahu, Kadakalaid, Hellamaa rahu, Vohilaid, Hõralaid, Heinlaid, Langekare, Kaevatsi laid jm
- II. Vormsia ympäröivät saaret: Suur- ja Väike-Tjuka, Seasaar, Pasilaid, Hobulaid, Rukkirahu, Kuivarahu jm
- III. Noarootsin niemimaata ympäröivät ja Haapsalun lahden saaret: Pinukse saar, Pleesi saar, Roograhu, Kajakarahu jm
- IV. Kassaria ympäröivät ja Käinan lahden saaret: Vareslaid, Kadakalaid, Ristilaid, Ruselaid jm
- V. Hiidenmaan kaakkoisosan saaret: Saarnaki laid, Hanikatsi laid, Vareslaid, Kõrgelaid, Hanerahu, Ahelaid, Kõverlaid jm
- VI. Kumarin saariryhmä: Kumarinsaari, Valgerahu, Tondirahu ja Sipelgarahu
- VII. Tauksi-Liian saariryhmä: Tauksinsaari, Sõmerinsaari, Liiansaari, Holmirahu, Mustakivirahu, Esirahu, Tagaharu, Suur- ja Väike-Härjarahu, Hanemaa, Kakrarahu jm
- VIII. Matsalunlahden saaret: Suurerahu, Väikerahu, Seljarahu, Kolmenasva jm
- IX. Muhua ympäröivät saaret: Kõinastu laid, Suurlaid, Võilaid, Viirelaid, Pühadekare, Leemetikare, Leeni laiud, Arbu kare, Liisi laid jm
- X. Väinämeren keskiosan saaret: Papilaid, Papirahu ja Kesselaid
- XI. Virtsun ja Paatsalun ympäristön saaret: Uuluti laid, Suur-Kõbaja laid, Ahelaid, Ruilaid, Kivilaid, Valkare, Pihelgalaid, Oriku rahud jm.
 |
 |
 |
 |
Lähteet muokkaa
- ↑ Finto.fi, viitattu 17.12.2016
- ↑ a b c d Viron Väinamerta ehdotetaan suojeltavaksi, Yle.fi, uutiset 9.10.2001, viitattu 17.12.2016
- ↑ a b c d e f The Väinameri Sea Estonica. Eesti Instituut. Arkistoitu 23.7.2010. Viitattu 17.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Mikael von Numers, The first record of Maeotias marginata (Modeer, 1791) (Cnidaria, Hydrozoa) from Finland, northern Baltic Sea,[vanhentunut linkki] viitattu 17.12.2016. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Haide-Ene Rebassoo, Laidude raamat, 1970 (teos kertoo Väinämeren luodoista tai pikkusaarista, alueen linnustosta, eläimistöstä ja kasvikunnasta)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väinämeri Wikimedia Commonsissa
- Pildid, artiklid (Arkistoitu – Internet Archive)
- Väinämeri, Aaltojenalla.fi