Uustomismi

Uustomismi on filosofis-teologinen suuntaus ja katolisen kirkon virallinen filosofia. Se on etualalla katolisessa koulutuksessa kaikkialla. Uustomismilla filosofiana on joitakin merkittäviä edustajia myös katolisen kirkon ulkopuolella eikä se ole ehdottomasti kytkeytynyt vain katolisen kirkon oppiin.[1]

HistoriaMuokkaa

Uustomismi syntyi jatkona klassiselle tomismille modernismiliikkeen yleistymisen myötä. Alkuperäinen tomismi oli jäänyt 1800-luvun lopussa pahasti silloisen fysiikan ja luonnontieteiden jalkoihin aristoteelisen fysiikkakuvansa takia, ja katolisen kirkon sisällä alkoi syntyä liikehdintää tomististen opetusten päivittämisestä vastaamaan moderneja arvoja. Kysymys siitä, miten kirkon olisi suhtauduttava tutkimuksen uusiin tuloksiin, johti ideologisiin ristiriitoihin katolisen kirkon sisällä. Tässä tilanteessa katolisen kirkon oikeaoppinen vastaus oli torjua kaikki, mitä voitiin nimittää uudeksi, ja palata vuosisatojen takaiseen Tuomas Akvinolaisen skolastiseen filosofiaan.[1]

Uustomismi pyrki myös hylkäämään vanhan skolastiikan, ja synnyttämään Immanuel Kantin ja myöhemmin Henri Bergsonin kaltaisten filosofien työn pohjalta synteesin siitä, uusskolastiikan. Katolinen kirkko hyökkäsi modernismia vastoin muutoin kaikilla muilla yhteiskunnan osa-alueilla, ja uustomismi pitäisikin nähdä valtavirtamodernismin ulkopuolella vaikuttavalta vaihtoehtotulkinnalta modernismin arvoista.

LähteetMuokkaa

  • Kerr, Fergus: After Aquinas : versions of Thomism. Malden (Mass.) Oxford: Blackwell Publishing, 2002. ISBN 0-631-21313-9. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Ketonen, Oiva: Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomus, s. 152-154. WSOY, 1989. ISBN 951-0-10505-8.

Aiheesta muuallaMuokkaa