Strukturalismi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Strukturalismi on useissa – varsinkin humanistisissa ja yhteiskunnallisissa – tieteissä vaikuttanut lähestymistapa, joka korostaa rakenteen merkitystä kokonaisuuden ymmärtämisessä. Strukturalismissa huomio kiinnitetään peruselementteihin, joista korkeamman tason kielellisten, sosiaalisten tai kulttuuristen rakenteiden voidaan ajatella muodostuvan. 1900-luvun strukturalismin lähtökohtana pidetään monesti sveitsiläisen kielitieteilijän Ferdinand de Saussuren postuumissa, vuonna 1916 ilmestyneessä kirjassaan Yleisen kielitieteen kurssi (Cours de linguistique générale) esittämiä ajatuksia.
Esimerkiksi psykologiassa strukturalistit yrittävät hajottaa psyykkiset prosessit joihinkin peruselementteihin, jotka sitten muodostavat monimutkaisempia mentaalisia rakenteita. Aikanaan psykologeja innosti tähän fyysikkojen ja kemistien menestys, kun nämä pystyivät analysoimaan monimutkaisten molekyylien atomirakennetta. Kirjallisuudentutkimuksessa strukturalismi on tekstin rakennetta korostava tutkimussuunta. Strukturalismi on vaikuttanut voimakkaasti myös kulttuuriantropologiassa, jossa suuntausta edustaa muun muassa Claude Lévi-Strauss. Arkkitehtuurissa strukturalismi tarkoitti sitä, että tukirakenteita tai esimerkiksi ilmastointia ei yritetty peittää vaan jätettiin ulkoasuun luomaan ilmettä. Taloustieteessä strukturalismi oli valtavirran ulkopuolella ollut suuntaus, joka oli lähestymistavaltaan valtavirtaa selvästi vähemmän matemaattinen, historiallisempi ja sosiologisempi, poliittisesti radikaalimpi, ja enemmän yhteiskunnan rakenteisiin keskittyvä.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Dosse, François: Strukturalismin historia. osa 1, Ohjelman synty 1945–1966. (Histoire du structuralisme. 1, Champ du signe, 1945–1966, 1992.) Suomentanut Anna Helle. Helsinki: Tutkijaliitto, 2011. ISBN 978-952-5169-70-6.