Avaa päävalikko
Uuden valtakunnankanslian julkisivu.

Uusi valtakunnankanslia (saks. Neue Reichskanzlei) oli Berliinissä vuosina 1939–1945 sijainnut hallintorakennus, jonka arkkitehti Albert Speer suunnitteli Adolf Hitlerin käyttöön. Se oli osa valtakunnankanslian rakennuskompleksia, Wilhelmstrassen varrella jo vanhastaan sijainnutta Saksan valtakunnankanslerin virka-asuntoa. Uusi valtakunnankanslia oli kansallissosialistisen arkkitehtuurin tunnetuimpia edustajia.

Hitler pyysi vuonna 1938 suosikkiarkkitehtiaan Speeriä suunnittelemaan vanhalle valtakunnankanslialle laajennusosan samaan kortteliin, kulman taakse Vossstrasse-sivukadun puolelle. Speer sai käyttöönsä rajoittamattoman budjetin ja rakennus valmistui tammikuussa 1939, ennätyksellisesti vain 12 kuukaudessa. Uusi valtakunnankanslia oli osin kolmi- ja osin kaksikerroksinen, mutta muuten mittasuhteiltaan mahtipontinen. Rakennus oli 421 metriä pitkä, siinä oli 420 huonetta ja kerrosalaa 16 300 neliömetriä.[1][2] Puutarhoineen se käsitti 16 hehtaarin alueen. Se oli suurin Speerin toteutuneista rakennushankkeista. Uuden valtakunnankanslian askeettinen ja symmetrinen julkisivu edusti Speerin muunnelmaa Karl Friedrich Schinkelin preussilaisesta uusklassismista. Sisäänkäyntiä koristivat Speerin arkkitehtuurille tyypilliset neliskulmaiset pylväät.[1] Sisäänkäynnin yhteydessä oli kaksi kuvanveistäjä Arno Brekerin toteuttamaa pronssipatsasta, Wehrmacht (Armeija) ja Partei (Puolue).

Uuden valtakunnankanslian mittasuhteiden oli tarkoitus korostaa Hitlerin arvovaltaa. Rakennus oli suunniteltu siten, että lyhinkin reitti pääsisäänkäynniltä Hitlerin työhuoneeseen oli 140 metriä pitkä, ja arvovieraat kierrätettiin vielä pidempää yli 300 metrin pituista reittiä vanhan valtakunnankanslian kautta. Pelkkä Hitlerin työhuone oli mitoiltaan 27 x 14,5 metriä ja sen seinät oli verhoiltu punaisella marmorilla.[1][2] Sen ohella rakennuksen tärkeimpiin edustustiloihin kuului 46 x 19 metrin kokoinen mosaiikkisali, jota koristivat taitelija Hermann Kasparin mosaiikkityöt. Hitler piti rakennusta vain väliaikaisena ja halusi korvata sen vuoteen 1945 mennessä vielä mahtavammalla.[1]

Uusi valtakunnankanslia vaurioitui brittien ilmapommituksissa marraskuussa 1943 ja raunioitui puna-armeijan tykkitulesta Berliinin taistelun aikana keväällä 1945. Neuvostomiehittäjät purkivat rauniot vuonna 1947.[1] Rakennuksen kiviaineista käytettiin useissa Itä-Berliinin rakennushankkeissa ja se oli jonkin aikaa ”Saksan suurin kivilouhimo”.[2] Marmoria päätyi muun muassa Treptower Parkin neuvostomonumenttiin ja Thälmannplatzin metroaseman sisustukseen.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Eero Kuparinen: ”Tavoitteena loistava menneisyys – klassismi Hitlerin Saksassa”, s. 201–204 teoksessa Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa (toim. Marja Härmänmaa & Timo Vihavainen). Atena, Jyväskylä 2000.
  2. a b c Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan, s. 131–133. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa