Avaa päävalikko
Ilmakuva Wilhelmstrassea ympäröivästä alueesta. Alhaalla vasemmalla Detlev-Rohwedder-Haus, entinen ilmailuministeriön ja nykyinen valtiovarainministeriön talo. Kuvan keskellä olevassa korttelissa sijaitsivat aikanaan Saksan valtakunnankanslia ja ulkoministeriö.

Wilhelmstrasse on katu Berliinin keskustassa, Mitten ja osin Kreuzbergin kaupunginosassa. Se tunnettiin toiseen maailmansotaan saakka hallintokatuna, jonka varrella sijaitsi tärkeitä ministeriöitä. Wilhelmstrasse oli noihin aikoihin myös käsite, jolla voitiin viitata Saksan hallitukseen. Katu alkaa etelässä Kreuzbergista läheltä Mehringplatzia, samasta risteyksestä kuin Stresemannstrasse. Se leikkaa Unter den Lindenin aivan Pariser Platzin itäpuolella, ja tekee samalla pienen mutkan kääntyen pohjois–etelä-suuntaiseksi. Katu päättyy Spreejoen kohdalla ja jatkuu sen pohjoispuolella Luisenstrassena.

Wilhelmstrasse syntyi, kun Friedrichstadtin kaupunginosan asemaakavaa laajennettiin vuonna 1731. Siitä käytettiin aluksi myös nimeä Husarenstrasse, mutta toisaalta nimi Wilhelmstrasse esiintyy asiakirjoissa jo 1735. Katu nimettiin silloisen Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm I:n mukaan. Kadun jatke pohjoisessa sai vuonna 1822 viralliseksi nimekseen Neue Wilhelmstrasse (”Uusi Wilhelmstrasse”).[1]

Wilhelmstrassen hienoin osa oli Leipziger Strassen ja Unter den Lindenin välinen osuus, jonka varrelle rakennettiin 1700-luvulla monia aatelispalatseja. Niissä oli suuret pihat, jotka muodostivat kadun länsipuoliseen kortteliin niin sanotun ministeripuutarhan (Ministergärten). Useat valtion laitokset asettuivat tälle alueelle 1800-luvun aikana. Preussin ulkoministerin virka-asunto perustettiin Wilhelmstrasse 76:een, ja se laajeni käsittämään myös viereiset talot 75 ja 74. Niiden vieressä sijainnut entinen Radziwillin palatsi muutettiin Otto von Bismarckin aikana Saksan valtakunnankansliaksi. Numerossa 73 sijaitsi keisarikunnan aikana hoviministeriö ja Weimarin tasavallan aikana valtakunnanpresidentin virka-asunto. Prinz-Albrecht-Palais numerossa 102 toimi natsi-Saksan aikana valtion terrorikoneiston keskuksena.[2] Sen paikalla on nykyään Topographie des Terrors -museo.

Suuri osa Wilhelmstrassen hallintorakennuksista tuhoutui toisessa maailmansodassa. Niiden paikalle kadun länsipuolelle rakennettiin 1980-luvulla asuintaloja. Kadun varrella sijaitsee nykyään muun muassa Saksan valtiovarainministeriö.[2] Se toimii Hermann Göringin 1930-luvulla rakennuttamassa Saksan ilmailuministeriön entisessä rakennuksessa, joka on säilynyt ainoana kadun varren vanhoista hallintorakennuksista. Myös eräät muut ministeriöt sekä Ison-Britannian suurlähetystö toimivat Wilhelmstrasella.

Itä-Berliinin puolelle jäänyt Wilhelmstrassen pääosa nimettiin syyskuussa 1964 Otto-Grotewohl-Strasseksi Itä-Saksan pääministerin Otto Grotewohlin mukaan. Katu sai vanhan nimensä takaisin vuonna 1993, ja se käsittää nykyisin myös entisen Neue Wilhelmstrassen osuuden.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Wilhelmstraße (saksaksi) Lexikon von A-Z zur Berlingeschichte und Gegenwart. Viitattu 4.8.2014.
  2. a b Wilhelmstraße (saksaksi) Berlin.de. Viitattu 4.8.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelmstrasse.