Uskonto Kouvolassa
Tämä artikkeli käsittelee Kouvolan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä. Kouvolan kaupungissa 69,2 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,0 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 28,8 prosenttia väestöstä.[1]
Protestantismi
muokkaaLuterilaisuus
muokkaaEvankelis-luterilainen kirkko
muokkaaKouvolassa toimii viisi evankelis-luterilaista seurakuntaa, jotka kuuluvat Mikkelin hiippakunnan alaiseen Kymenlaakson rovastikuntaan. Kouvolassa toimivia seurakuntia ovat Anjalankosken seurakunta, Elimäen seurakunta, Kouvolan seurakunta, Kuusankosken seurakunta sekä Valkealan seurakunta.[2] Nämä seurakunnat muodostavat yhdessä Kouvolan seurakuntayhtymän.[3]
Herätysliikkeet
muokkaaHerätysliikkeistä Kouvolan seudulla vaikuttaa erityisesti viides herätysliike.[4] Kouvola toimii Kymenlaakson Kansanlähetyksen keskuspaikkana. Kansanlähetyksellä on Kouvolassa Lähetyskoti, joka toimii myös yhteisöllisenä toimintakeskuksena. Kansanlähetys järjestää myös pienryhmätoimintaa ja Sanan iltapäivä -tilaisuuksia.[5] Muista herätysliikkeistä Kouvolassa toimii vanhoillislestadiolaisuuden piiriin kuuluva Kouvolan seudun rauhanyhdistys.[6]
Helluntailaisuus
muokkaaHelluntailaisuuden piirissä Kouvolassa toimii Kouvolan helluntaiseurakunta. Lisäksi Kouvolassa toimivat myös Elimäen Kotikirkko, Inkeroisten helluntaiseurakunta, Kuusankosken helluntaiseurakunta, Tuohikotin helluntaiseurakunta, Valkealan helluntaiseurakunta sekä Voikkaan Saalem-seurakunta. Helluntailiikkellä oli Kouvolassa varhaista vaikutusta Kouvolassa jo 1910-luvulla. 1920-luvulla helluntailaisten työ vakiintui. Ensimmäisenä helluntaiseurakunta syntyi Voikkaalle vuonna 1923, jossa oli perustamisvuonna yli 50 jäsentä. Kuusankosken helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1928. 1930-luvulla helluntaiherätys kasvoi voimakkaasti ja vuonna 1930 perustettin Kouvolan helluntaiseurakunta. Toisen maailmansodan jälkeen Kouvolan helluntaiseurakunta koki kasvukauden erityisesti Verner Raassinan toiminnan kautta.[7]
Katolinen kirkko
muokkaaRoomalaiskatolisen kirkon piirissä Kouvolassa toimii Pyhän Ursulan katolinen seurakunta. Katolisen seurakunnan Pyhän Ursulan kirkko on valmistunut vuonna 1993. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Benito Casagrande.[8]
Ortodoksinen kirkko
muokkaaKonstaninopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Kouvola kuuluu Kaakkois-Suomen ortodoksisen seurakunnan toiminta-alueeseen. Ortodoksinen seurakunta kokoontuu Pyhän Ristin ylentämisen kirkossa.[9]
Kulttuuri
muokkaaTapahtumat
muokkaaKouvolassa on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Kouvola on isännöinyt herännäisten valtakunnallisia Herättäjuhlia kahdesti vuosina 1963 ja 1997 sekä Kansanlähetyspäiviä kahdesti vuosina 1971 ja 2009.[10] Evankelisuuden valtakunnalliset Evankeliumijuhlat on järjestetty tuolloin itsenäisellä Elimäellä vuonna 2000.[11][12] Vapaakirkon kesäjuhlat on järjestetty Kouvolassa kaksi kertaa vuosina 1972 ja 1990.[13]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 6.10.2024.
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Mikkelin hiippakunta. Viitattu 7.10.2024.
- ↑ Tietoa Kouvolan seurakunnista Kouvolan ev. lut. seurakunnat. Viitattu 7.10.2024.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 155. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Osallistu Kymenlaakson Kansanlähetys. Viitattu 7.10.2024.
- ↑ Rauhanyhdistykset Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys. Viitattu 7.10.2024.
- ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 41–42. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Info Pyhän Ursulan katolinen seurakunta. Viitattu 7.10.2024.
- ↑ Kouvolan alue Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 7.9.2024.
- ↑ Historia Kansanlähetyspäivät. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Herättäjäyhdistys, h-y.fi. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Kesäjuhlat Suomen Vapaakirkko. Arkistoitu 5.11.2020. Viitattu 6.10.2024.