Ursus – sankareista suurin
Ursus – sankareista suurin (ital. Ursus nella terra di fuoco, ”Ursus tulen maassa”) on vuonna 1963 valmistunut italialainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Giorgio C. Simonelli. Sen sankaria Ursusta esittää yhdysvaltalainen Ed Fury.
| Ursus – sankareista suurin | |
|---|---|
| Ursus nella terra di fuoco | |
 Elokuvan italialainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Giorgio C. Simonelli |
| Käsikirjoittaja | Marcello Ciorciolini |
| Tuottaja | Giuseppe Fatigati |
| Säveltäjä | Carlo Savina |
| Kuvaaja | Luciano Trasatti |
| Leikkaaja | Franco Fraticelli |
| Lavastaja | Giuseppe Ranieri |
| Pääosat | Ed Fury, Luciana Gilli, Claudia Mori |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Cine Italia Film |
| Ensi-ilta |
31. lokakuuta 1963 (Italia) 4. joulukuuta 1964 (Suomi) |
| Kesto | 91 min. |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Tuotto | 288 000 000 liiraa (Italia) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni muokkaa
Kuningas Lotar tavoittelee Ursuksen puolustamaa naapurimaata neuvonantajansa Amilcaren ja veljentyttärensä Milan johdattelemana. He syyttävät Ursusta prinsessa Dianan kaappaamisesta ja lähettävät miehensä tappamaan sankarin. Maanjäristys hautaa Ursuksen ja Diana katoaa. Amilcare murhaa Lotarin ja nousee Milan kanssa valtaistuimelle. Kruunajaisten juhlistamiseksi järjestetään turnajaiset, joihin Ursus saapuu voittaen vallananastajan käskyläiset. Amilcare kaappaa Dianan ja vangitsee Ursuksen, mutta kansa nousee kapinaan ja vapauttaa sankarin. Mila ja Amilcare saavat ansionsa mukaan, ja Diana nousee valtaistuimelle.[1][2][3]
Näyttelijät muokkaa
| Ed Fury | … | Ursus |
| Luciana Gilli | … | Diana |
| Claudia Mori | … | Mila |
| Nando Tamberlani | … | Lotar |
| Adriano Micantoni | … | Amilcare |
| Mireille Granelli | … | |
| Pietro Ceccarelli | … | Lero |
| Giuseppe Addobbati | … | virkamies |
| Diego Pozzetto | … | |
| Claudia Giannotti | … | |
| Tom Felleghi | … | |
| Nello Pazzafini | … |
Tuotanto muokkaa
Elokuva on kuvattu Dyaliscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Elioksen studiolla Roomassa[1]. Ulkokuvissa nähdään Grotte Di Salonen luolat, Monte Gelaton vesiputoukset, Tolfan laakso ja Tor Caldaran maisemat sekä muualta lainattuja otoksia tulivuorenpurkauksista[5]. Kertoman mukaan suuren osan elokuvasta on ohjannut apuohjaajana toiminut Nick Nostro[1].
Ursus – sankareista suurin on Ed Furyn kolmas Ursus-seikkailu ja viimeinen peplum-elokuva[1]. Sen lapsellista ja epäjohdonmukaista juonta sekä vaatimattomia näyttelijäsuorituksia, ohjausta ja erikoistehosteita kompensoivat elokuvan synkkä ilmapiiri, groteski lavastus, Carlo Savinan musiikki ja sankarin lähes yli-inhimilliset voimainkoetukset. Henkilöhahmona Ursus ei juurikaan poikkea Herkuleen ja Macisten kaltaisista peplum-sankareista.[5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 319. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
- ↑ Cinematografo.it cinematografo.it. Viitattu 25.2.2017.
- ↑ Smith, Gary Allen: Epic Films, s. 234–235. Jefferson, North Carolina & London: McFarland & Company, 2004. ISBN 0-7864-1530-4.
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 27.10.2020.
- ↑ a b Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 16. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.
- ↑ Casadio, Gianfranco: I mitici eroi, s. 102, 108. Ravenna: Longo Editore, 2007. ISBN 978-88-8063-529-1.
Aiheesta muualla muokkaa
- Ursus – sankareista suurin Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Ursus – sankareista suurin Elonet.