Urho Ketvel
Urho Johannes Ketvel (12. heinäkuuta 1923 Jyväskylän maalaiskunta – 16. lokakuuta 2012)[1] oli suomalainen Tuusulassa asunut kirjailija.[2]
Ketvel syntyi Vaajakoskella Jyväskylän maalaiskunnassa. Ketvel oli mukana jatkosodan viime vaiheissa ja sodan jälkeen hän pääsi ylioppilaaksi 1946 Turun Suomalaisen Yhteiskoulun sotilaslinjalta. Ketvel opiskeli Turun ja Helsingin yliopistoissa valmistuen humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1971. Vuosina 1959–1960 hän suoritti dekanaattitutkinnon Wienin yliopistossa. Ketvelillä oli opintoja myös Istituto inglese Napoli koulussa 1956–1957.[2]
Ketvel työskenteli laivakirvesmiehenä, pursimiehenä, telakkapursimiehenä Wärtsilän Turun Telakalla, kutomotyöläisenä Barker-Littoinen yrityksessä, ja rakennustyöläisenä Frankfurtissa. Ketvel oli Aeron ja Finnairin palveluksessa 1960–1986. Viimeksi hän toimi Finnairin sopimushallinnon päällikkönä.[2]
Ketvel oli perustamassa Luonnonfilosofian seuraa, ja hän on toiminut seuran varapuheenjohtajana sekä toimittanut seuran vuosikirjoja.
Hänen kirjallisen uransa pääteoksena pidetään romaania Puosun pesti, jossa kerrotaan panamalaisen tankkilaivan miehistöstä.
Ketvelin vanhemmat olivat laitosmies Matti Ketvel ja Emilia (o.s. Lampinen). Puoliso oli Maija Rakel (o.s. Parikka) vuodesta 1962.[2]
Teoksia muokkaa
- Yksi päivä Toivo Hyytiäiselle: Ihmisten puheita. Romaani. Otava 1978 (nimimerkillä Aulis Ahonen), sovitettu myös radiokuunnelmaksi 1979.
- Hevosmiehiä ei enää ole: Romaani. Otava 1980.
- Kamreeri: Novelli. Yleisradiolle kirj. Urho Ketvel. Dramaturgi Solja Kievari. Yleisradio 1984.
- Hännälle astuttu koira: Novellikokoelma. Otava, 1988.
- Puosun pesti: Romaani. Kirjayhtymä, 1990.
- Vastakohtien todellisuus: juhlakirja professori K. V. Laurikaisen 80-vuotispäivänä. Julkaisutoimikunta Urho Ketvel ym. Yliopistopaino, Helsinki 1996.
- Avartuva ajatus. Julkaisutoimikunta: Urho Ketvel ym. Luonnonfilosofian seuran julkaisuja 4. Luonnonfilosofian seura, Helsinki 1999.
- Galla Placidia: Myöhäisantiikin vaikuttajanainen. Yliopistopaino, Helsinki 2000.
- De scribenda historia: Historiankirjoituksen vaiheita historianfilosofian sovelluksena. Omakustanne, Tuusula 2004, 2. laaj. painos 2010.
- Sääntöpiiri: Canto celestiale: laulu taivainen. Opera polyfonica, appena cantabile. Myllylahti, Suomussalmi 2004.
- Viimeiset roomattaret. Tekijä, Tuusula 2007.
- Nyt: Länsimaisen aikakonseptin muotoutumisesta myöhäisantiikin aikaisten luonnonfilosofien piireissä ensimmäisen aikaa tutkineen vuosituhannen kuluessa. Omakustanne, Tuusula 2009.
- Sillat: Oratorio buffo appena cantabile. Omakustanne, Tuusula 2009.
- Me sankarit nuoret ja vahvat. Muistelmateos. Omakustanne, Tuusula 2010.
Lähteet muokkaa
- Urho Ketvel SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)[vanhentunut linkki]
- Jukka Kemppisen blogi 16.2.2007: Ketvel.
- Urho Ketvel. Kirjasampo.fi.
Viitteet muokkaa
- ↑ Ketvel Urho Johannes, Paijalan hautausmaa, Tuusula, osasto 23, rivi 34, paikka 688, viitattu 24.3.2023
- ↑ a b c d Suomen Kirjailijat 1945–1980, Ketvel, Urho Johannes, sivu 263, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
Aiheesta muualla muokkaa
- Tiede ja arvot: Historianfilosofin näkökulma. Urho Ketvelin esitelmä Luonnonfilosofian seurassa 19.9.2002.