Avaa päävalikko

UraMuokkaa

K. V. Laurikainen syntyi Pielisjärvellä sähköttäjä Viktor Laurikaisen ja Hilja Karhusen poikana.[2] Hän tuli ylioppilaaksi Nurmeksen keskikoulun jatkoluokilta vuonna 1934 ja alkoi opiskella Helsingin yliopistossa; hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1940 matematiikka pääaineenaan. Vuosina 1948–1950 Laurikainen valmisti Lundin yliopistossa yleiseen suhteellisuusteoriaan liittyvän väitöskirjansa Ûbe die Gravitationsenergie des Materiefreien elektromagnetisches Feldes. Laurikainen väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1950. Väitöskirjan jälkeen Laurikaisen tutkimuskohteeksi tuli deuteroni. Hänen yhdessä ruotsalaisen Lamek Hulthénin kanssa tekemissään tutkimuksissa ratkaistaan etevästi deuteronin ominaistiloja koskevia numeerisia ongelmia.[3]

Laurikainen oli Turun teknillisen oppilaitoksen matemaattisten aineiden lehtori 1946–1956 ja Turun yliopiston fysiikan apulaisprofessori 1956–1960. Turun yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti Laurikainen oli 1952–1956 ja 1960–1968.[4] Vuonna 1960 Laurikainen nimitettiin kaksi vuotta aiemmin Helsingin yliopistoon perustettuun ydinfysiikan professorin virkaan. Eläkkeelle Laurikainen jäi 1979. Virkanimike oli vuonna 1978 muutettu alkeishiukkasfysiikan professoriksi. Teoreettisen fysiikan dosentti Helsingin yliopistossa Laurikainen oli 1954–1960 ja 1979–1985.[5]

Laurikaisen aikaansaannoksia Helsingin yliopistossa oli teoreettisen fysiikan saaminen tutkintoaineeksi 1961 ja Teoreettisen fysiikan tutkimuslaitoksen perustaminen 1964. Hänen ansiotaan oli kokeellisen hiukkasfysiikan tutkimuksen aloittaminen Suomessa CERN-yhteistyöhön tukeutuen.[3]

Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi Laurikainen kutsuttiin vuonna 1974.[6] Laurikainen oli Suomen fyysikkoseuran ja Matemaattisten aineiden opettajien liiton kunniajäsen.[2]

Tiede, filosofia ja uskontoMuokkaa

Laurikaisen tieteenfilosofiset pohdiskelut alkoivat varsinaisesti 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1976 Laurikainen vieraili CERNissä ja tutustui siellä Wolfgang Paulin jälkeen jättämiin papereihin, joiden vaikutus Laurikaisen ajatteluun oli suuri. Laurikainen kirjoitti vanhoilla päivillään toisen väitöskirjan, Science has its limits – ontological implications of quantum theory. Väitös oli tarkoitus pitää Oulun yliopistossa (Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta ei voinut ottaa väitöskirjaa käsiteltäväksi, koska Laurikainen oli jo kertaalleen tiedekunnassa tohtoriksi väitellyt) elokuussa 1997, mutta Laurikainen ehti kuolla kuukautta aikaisemmin.[3]

Laurikainen tuli tunnetuksi myös nykyisen luonnontieteiden ja uskonnon välistä suhdetta koskevista pohdiskeluistaan,[7] joista hän julkaisi useita kirjoja. Hänen mukaansa käsitys, että tiede ja uskonto olisivat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään, perustui ennen kaikkea klassisen mekaniikan mukaiseen maailmankuvaan, kun sen sijaan kvanttimekaniikka ja erityisesti siihen liittyvä determinististen lakien korvautuminen tilastollisilla laeilla oli hänen mukaansa pitkälti kumonnut vastaväitteet, joita uskontoa vastaan oli tieteen näkökulmasta esitetty.

TeoksiaMuokkaa

  • Modernin fysiikan alkeita. Helsinki: WSOY, 1968.
  • Nykyfysiikan ongelmia. Helsinki: WSOY, 1967.
  • Atomistiikan aatemaailma ja sen heijastumia aikamme ideologiassa. Universitas 13. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00930-X.
  • Fysiikka ja usko. Taskutieto 141. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08465-4.
  • Todellisuus ja elämä. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-09908-2.
  • Fyysikon tie. MAOL ry:n julkaisusarja 5. Helsinki: MFKA-kustannus, 1982.
  • Laurikainen, K. V. & Laurikainen, Erkki & Ahokallio, Tapio (toim.): Luomisusko tänään: Kohti kehitysajatuksen ja luomisuskon synteesiä. Helsinki: Kirjapaja, 1982. ISBN 951-621-343-X.
  • Luonto puhuu Luojastaan: Uuden todellisuuskäsityksen hahmottelua. Helsinki: Kirjapaja, 1983. ISBN 951-621-449-5.
  • Atomien tuolla puolen: Wolfgang Paulin ajatuksia hengestä ja aineesta, todellisuuden luonteesta ja pahan asemasta maailmassa. Helsinki: Kirjapaja, 1985. ISBN 951-621-627-7.
  • Tieteen giljotiini. Visio-sarja. Helsingissä: Otava, 1987. ISBN 951-1-09678-8.
  • Laurikainen, K. V. & Rainio, KullervoTodellisuus ja kuvajainen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16207-8.
  • Filosofiaa fyysikon silmin: Johdatus luonnonfilosofiaan. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-090-6.
  • Atomien viesti. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-118-X.
  • Kantista kvanttiin: Filosofiaa fyysikon silmin. 2. uudistettu painos (1. painos 1991 nimellä Filosofiaa fyysikon silmin). Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-208-9.
  • Tieteellä on rajansa: Kvanttiteoria ja todellisuus. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-372-7.

KirjallisuuttaMuokkaa

 
K. V. Laurikainen Turun lasku­keskuksessa Wegematic 1000 -tieto­koneen äärellä vuonna 1961.
  • Hämäläinen, Rauno – Lahti, Pekka (toim.): Essays in honour of Kalervo Vihtori Laurikainen on the occasion of his seventieth birthday January 6, 1986. Annales Academiae scientiarum Fennicae. Series A 6, Physica, 431. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1986. ISSN 0066-2003. ISBN 951-41-0514-1.
  • Alhonsaari, Antti ym. (toim.): Kohti uutta todellisuuskäsitystä: Juhlakirja professori K. V. Laurikaisen 75-vuotispäivänä. Helsinki: Yliopistopaino, 1990. ISBN 951-570-080-9.
  • Ketvel, Urho ym. (toim.): Vastakohtien todellisuus: Juhlakirja professori K. V. Laurikaisen 80-vuotispäivänä. Helsinki: Yliopistopaino, 1996. ISBN 951-570-279-8.
  • Samela, Juha – Styrman, Avril (toim.): K. V. Laurikainen: The Finnish Society for Natural Philosophy 25 Years. Helsinki: Luonnonfilosofian seura, 2015. ISBN 978-951-98191-5-0. Teoksen verkkoversio.

LähteetMuokkaa

  1. Autio, Veli-Matti (toim.): Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel, s. 268. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-45-7818-X.
  2. a b Kuka Kukin On 1990, s. 536–537. Otava. ISBN 951-1-10604-X.
  3. a b c Keijo Kajantie: K.V. Laurikainen in memoriam. Arkhimedes 4/97, 1997, s. 19–22.
  4. Turun yliopiston opettajat ja virkamiehet 1920–1969, s. 247. Turun Yliopisto, 1970.
  5. Matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan opettajat helsinki.fi. Viitattu 7.3.2016.
  6. Jyrki Paaskoski: Oppineiden yhteisö, s. 399. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22529-4.
  7. Rajamäki, Yrjö: Tiede ja uskonto toistensa täydentäjinä. Kaleva 21.1.2003.

Aiheesta muuallaMuokkaa