Avaa päävalikko

Omar al-Bashir

Sudanin presidentti 1989–2019
(Ohjattu sivulta Umar al-Bashir)

Omar Hasan Ahmad al-Bashir (arab. عمر حسن احمد البشير‎, ʿUmar Ḥasan Aḥmadu l-Bašīr, s. 1. tammikuuta 1944 Hosh Bonnaga) oli Sudanin presidentti vuosina 1989–2019. Prikaatikenraali al-Bashir tuli valtaan vuonna 1989 kaappaamalla vallan demokraattisilla vaaleilla valitulta pääministeri Sadeq al-Mahdilta ja hallitsi itsevaltaisesti. Armeija syrjäytti al-Bashirin vallankaappauksella huhtikuussa 2019. Hän on ollut vuodesta 2009 kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) etsintäkuuluttama muun muassa kansanmurhasta epäiltynä. Epäilyt liittyvät Darfurin konfliktiin.[1]

Omar al-Bashir
عمر حسن احمد البشي
Omar al-Bashir, 12th AU Summit, 090202-N-0506A-137.jpg
Presidential Standard of Sudan.svg Sudanin 7. presidentti Emblem of Sudan.svg
30. kesäkuuta 1989 − 11. huhtikuuta 2019
Edeltäjä Ahmed al-Mirghani
Seuraaja Ahmed Awad Ibn Auf
Henkilötiedot
Syntynyt 1. tammikuuta 1944 (ikä 75)
Hosh Bonnaga, Sudan

Sisällysluettelo

ElämäkertaMuokkaa

Omar al-Bashir syntyi vuonna 1944. Hän liittyi nuorena armeijaan ja nousi arvoasteikossa. Jom kippur -sodassa al-Bashir taisteli Egyptin puolella Israelia vastaan.[2]

Sadiq al-Mahdin valtakauden aikana maan talous oli raunioina, eikä al-Mahdi kyennyt lopettamaan kuusi vuotta kestänyttä sisällissotaa, jonka hallituksen joukot olivat häviämässä ja joka oli aiheuttanut 250 000 ihmisen kuoleman nälänhädässä. Kesäkuussa 1989 al-Mahdi pidätytti 14 upseeria ja 50 siviiliä vallankaappauksen suunnittelusta ja yrityksestä nostaa entinen presidentti Gaafar al-Nimeiry maanpaosta takaisin valtaan.[3] Bashir nousi 30. kesäkuuta 1989 vallankaappauksessa Kansallisen pelastuksen vallankumouksen neuvoston johtoon ja otti hoitaakseen valtionpäämiehen, pääministerin, puolustusministerin ja asevoimien komentajan tehtävät. Hän hajotti parlamentin ja julisti perustuslain pätemättömäksi.[3] Maan presidentin aseman hän otti 16. lokakuuta 1993 hajottaessaan sotilasjuntan ja poliittiset puolueet ja hallitsi siitä lähtien maata käytännössä yksinvaltiaana.

Al-Bashir valittiin maan presidentiksi huhtikuussa 2006 järjestetyissä ensimmäisissä presidentinvaaleissa sitten vuoden 1986.[4] Bashirin hallitus on tukenut islamistista aktiviteettia ympäri maailmaa. Se tuki Algerian sisällissotaan osallistuneita islamistiryhmiä. Khartoumista tuli islamistiryhmien turvapaikka ja avunantaja. Muun muassa Osama bin Laden asui Sudanissa 1991–1996.lähde? Vuonna 1996 YK asetti Sudanille pakotteita epäillystä osallistumisesta Egyptin presidentti Mubarakin salamurhayritykseen.

Bashir jatkoi 1983 alkanutta sisällissotaa maan etelänosan kapinallisia vastaan, mutta joutui taipumaan rauhantunnusteluihin kärsittyään tappioita Sudanin kansanvapautusarmeijalle (SPLA) vuonna 1997. 1990-luvun kuluessa myös maan länsi- ja itäosat alkoivat etääntyä keskushallituksesta. Läntisessä Darfurin maakunnassa on vuodesta 2003 ollut käynnissä uusi aseellinen konflikti, jossa on tapettu ehkä jopa 450 000[5] ja 2,5 miljoonaa ajettu kodeistaan.

Al-Bashir yhdysvaltalaisen Parade-aikakauslehden luettelossa maailman pahimmista diktaattoreista.[6]

Vuonna 2008 kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n syyttäjä Luis Moreno-Ocampo asetti Bashirin syytteeseen sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan Darfurin konfliktissa vuosina 2003–2008. Kansainvälinen rikosoikeustuomioistuin nosti tuolloin ensimmäisen kerran syytteen istuvaa valtionpäämiestä vastaan.[7] Myöhemmin syytelistaan lisättiin syyte kansanmurhasta, joka kohdistui fur-, masalit- ja zaghawa-heimoihin.[8] Etsintäkuulutuksesta huolimatta Bashiria ei ole luovutettu ICC:lle, vaikka hän on tehnyt joitakin valtiovierailuja etsintäkuulutuksen alaisena jopa ICC:n jäsenmaihin Tšadiin ja Keniaan.[9]

Huhtikuussa 2010 Sudanissa järjestettiin maan ensimmäiset monipuoluevaalit. Suuri osa opposition ehdokkaista boikotoi vaaleja, joten Bashir voitti odotetusti presidentinvaalit. Yhdysvallat ja EU:n vaalitarkkailijat arvostelivat vaalijärjestelyjä.[10]

YksityiselämäMuokkaa

Omar al-Bashirin yksityiselämästä tiedetään vain vähän. Hänellä ei ole lapsia, ja 50-vuotiaana hän nai toisen vaimonsa, Sudanissa sotasankarina pidetyn Ibrahim Shams al-Dinin lesken.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Heikki Heiskanen: Omar al-Bashir hallitsi Sudania kovin ottein kolme vuosikymmentä – Länsi-Darfurin konflikti toi syytteet kansanmurhasta Yle 11.4.2019. Viitattu 12.4.2019.
  2. a b Profile: Sudan's Omar al-Bashir BBC News. BBC. Viitattu 13.4.2015. (englanniksi)
  3. a b Alan Cowell: Military Coup In Sudan Ousts Civilian Regime 1.7.1989. The New York Times. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  4. Sudanin presidentti sai jatkokauden historiallisissa vaaleissa 26.4.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.8.2010. (Archive.org)
  5. Hundreds Killed in Attacks in Eastern Chad Washington Post. Viitattu 8.1.2008. (englanniksi)
  6. David Wallechinsky: Parade’s Annual List Of...The World’s 10 Worst Dictators Parade. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  7. Sudanin presidentti määrättiin pidätettäväksi 4.3.2009. Yle Uutiset. Viitattu 29.8.2010.
  8. Sudanin presidentille syytteet kansanmurhasta 12.7.2010. Yle Uutiset. Viitattu 22.5.2011.
  9. EU kehotti Keniaa pidättämään kansanmurhasta etsintäkuulutetun Sudanin presidentin 27.8.2010. Yle Uutiset. Viitattu 23.5.2011.
  10. Sudanissa sovittiin vaalituloksen kunnioittamisesta 20.4.2010. Yle Uutiset. Viitattu 23.5.2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa