Ulla Jokisalo

Ulla Hannele Jokisalo (s. 27. tammikuuta 1955 Kannus)[1] on suomalainen valokuvataiteilija, joka on työskennellyt myös Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen professorina.[2] Hän on osaltaan vaikuttanut siihen, että valokuvasta on tullut Suomessa keskeinen nykytaiteen ilmaisumuoto.[3]

Ulla Jokisalo
Henkilötiedot
Syntynyt27. tammikuuta 1955 (ikä 67)
Kannus
Ammatti valokuvataiteilija, valokuvataiteen professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Taideteollinen korkeakoulu (valokuvaaja 1983)
Instituutti Taideteollinen korkeakoulu
Palkinnot Valokuvataiteen valtionpalkinto (1984 ja 2001), Suomen kulttuuriliiton palkinto (1985), Suomen kulttuurirahaston palkinto (2002), Pro Finlandia (2010)

Jokisalo opiskeli vuodesta 1977 lähtien Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolla, josta hän valmistui vuonna 1983.[2] Jokisalo halusi tulla taiteilijaksi ja päätyi valokuvataiteeseen, vaikka ei opiskelunsa alussa tiennyt valokuvauksen tekniikasta juuri mitään.[3] Hän työskenteli Taideteollisen korkeakoulun tuntiopettajana vuosina 1984–2001 ja valokuvataiteen professorina vuodesta 2002 lähtien,[2] vuosina 2004–2009 taiteilijaprofessorina. Tämän jälkeen hän sai viisivuotisen taiteilija-apurahan.[4] Lisäksi hän oli tuntiopettajana Helsingin yliopistossa vuosina 1984–1988 ja Kuvataideakatemiassa 1989–1992.[2]

Useimpia Jokisalon teoksia voidaan luonnehtia omaelämäkerrallisiksi sekä oman kielen ja identiteetin rakentamiseksi.[5] Hänen kuvallisessa ajattelussaan sekoittuvat menneisyys ja nykyhetki sekä todellisuus ja fiktio. Teoksissa muisti ja muistikuvat ovat olleet usein keskeisinä lähtökohtina, ja merkittävinä kuvien teemoina ovat olleet lapsuus ja nuoruus sekä äidin ja tyttären väliset suhteet. Valokuvat ovat Jokisalon teoksissa yleensä vain perusmateriaalia, josta hän työstää montaasimaisen teoksen muun muassa leikkaamalla ja ompelemalla ja johon hän liittää myös muita elementtejä, esimerkiksi saksia, neuloja tai lankoja[3].

Jokisalon teoksissa on usein nähty feministisiä ja psykoanalyyttisiä viittauksia, jotka luovat teoksiin syvempiä kuvatasoja ja kerronnan ulottuvuuksia. Kuvissa voidaan nähdä viittauksia pelkoihin ja uhkiin, mielipahaan ja ahdistaviin roolimuotteihin sekä psyyken koskemattomuuden loukkaamiseen. Syvemmillä tasoilla teoksissa voidaankin nähdä intensiivisiä tuskan ja intohimon ilmauksia sekä voimakkaita vallan, kärsimyksen ja alistumisen symboleita.[5] Tuoreimpien teosten perusteella häntä on luonnehdittu fantasiafeministiksi.[3]

Painettuja teoksiaMuokkaa

  • Karttunen, Ulla, Holtta, Heini, Jokisalo, Ulla & Kuukka, Raakel (1990) Valokuva ja filosofia: Essee kuvan ajattelusta. La Photographie Et La Philosophie Essai Sur La Pensee De L'image. Suomen valokuvataiteen museo, Institut Finlandais en France. ISBN 9519086358
  • Jokisalo Ulla 1993. Leikkaus : Kuopion taidemuseo 23.4.–13.6.1993. Näyttelyjulkaisu. Kuopio: Kuopion taidemuseo.
  • Snellman, Anja, Jokisalo Ulla (kuvateokset) 1998. Side. Romaani. Helsinki: WSOY.
  • Jokisalo Ulla 2001. Kuvieni muisti : vuodet 1980–2000. The memory of my images : the years 1980–2000. Helsinki : Musta taide.
  • Jokisalo Ulla 2005. Fort-da. Teksti: Arja Elovirta. Helsinki : Musta taide. Sarja: Musta taide black box. ISSN 1795-0279

Palkinnot ja tunnustuksetMuokkaa

Vuonna 2001 valtion valokuvataidetoimikunta myönsi Jokisalolle valokuvataiteen valtionpalkinnon. Vuosina 2004–2009 Jokisalo toimi taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina. Vuonna 2010 Jokisalo palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä[6].

LähteetMuokkaa

  1. Valtion taidemuseo
  2. a b c d e f g Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 6 maaliskuuta 2020), s. 237 
  3. a b c d Veikko Halmetoja, Leikki Kuvittaa feminismiä, Helsingin Sanomat 31.3.2011 sivu C 1
  4. Jokisalolle pitkä taiteilija-apuraha 16.9.2009. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.3.2020.
  5. a b Mikä on, mikä jää?
  6. Pro Finlandia -mitali kahdelletoista taiteilijalle ts.fi. 30.11.2010. Turun Sanomat. Viitattu 6.12.2010.
  7. Oramo ja Jokisalo: Arvostus tuntuu hyvältä 3.12.2010. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.3.2020.
  8. Taiteilijaeläkkeitä ansioituneille taiteilijoille 8.3.2021. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 21.3.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa