Uittoyhdistys
Uittoyhdistys eli vanhassa kielessä lauttausyhdistys on Suomessa käytössä oleva julkisoikeudellinen yhdistys, jollainen uitettavan puutavaran omistajien tuli perustaa niissä tapauksissa, joissa laki edellytti uiton suorittamista yhteisesti jossakin vesistössä. Uittoyhdistyksen hallituksen tehtävänä oli huolehtia koko uiton suorittamisesta osakkaiden puolesta ja heidän lukuunsa.[1]
Vesistöihin, joissa oli sulku, arvokas laitos tai runsaasti kalastusta, tuli vahvistaa uittosääntö. Siinä määrättiin saiko kukin uittaa puunsa erikseen, vai tuliko se tehdä yhteisesti. Uitto määrättiin pääsääntöisesti yhteiseksi. Uittoyhdistykselle vahvistetuissa säännöissä määritellään osakkaiden keskinäinen suhde, heidän kokoontumisensa, miten hallitus (lauttaushallitus) valitaan ja määräykset uiton suorittamisesta. Ennen uiton aloittamista oli valittava uittopäällikkö (lauttauksenpäällysmies) ja merkittävä uitettava puutavara uittomerkillä niin, että se voitiin erottaa toisten käyttämistä merkeistä. Uittoyhdistyksen hallitus hyväksyi osakkaiden käyttämät uittomerkit.[2]
Asetus metsätuotteiden lauttaamisesta annettiin 1873. Sen perusteella kuvernöörit vahvistivat Suomen ensimmäiset uittosäännöt. Ensimmäisenä yhteisuiton aloitti Kymin Lauttausyhtiö 1873. Vuonna 1936 Suomessa oli 31 uittoyhdistystä, vuonna 1963 niitä oli 26. Irtouittoa käytettiin viimeisenä Kemijoessa, josta se loppui 1991. Nippu-uitto on jatkunut Järvi-Suomen alueella ja Vuoksen vesistössä. Nykyisin Suomen ainoa uittoa suorittava uittoyhdistys on Järvi-Suomen Uittoyhdistys, joka toimii Varkauden ja Joensuun pohjoispuolisissa vesistöissä. Yhdistyksen jäsenet ovat Metsähallitus, Metsäliitto, Stora Enso ja UPM.[3]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Iso tietosanakirja, Otava 1938
- ↑ Vesioikeuslaki 31/1902, 2 luku
- ↑ http://www.uittoyhdistys.fi