USS McCoy Reynolds

USS McCoy Reynolds (runkonumero DE-440) oli Yhdysvaltain laivaston John C. Butler -luokan saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.

USS McCoy Reynolds
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Federal Shipbuilding and Dry Dock Company, Newark, New Jersey
Kölinlasku	18. marraskuuta 1943
Laskettu vesille	22. helmikuuta 1944
Palveluskäyttöön	2. toukokuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä	7. helmikuuta 1957 Portugalille 1957
Loppuvaihe	romutettu 1970
Tekniset tiedot
Uppouma	1 350 t (standardi) 1 745 t (kuormattu)
Pituus	93 m
Leveys	11,23 m
Syväys	4,06 m
Koneteho	12 000 shp
Nopeus	24 solmua
Miehistöä	14 upseeria ja 201 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus	2 x 5" tykkiä 4 x kaksiputkista Bofors 40 mm 10 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä 3 x 21" torpedoputkea 1 x Hedgehog- sukellusveneentorjuntaheitin 8 x syvyyspomminheitintä 2 x kiskoa
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: John C. Butler -luokka

Alus tilattiin Federal Shipbuilding and Dry Dock Companyltä Newarkista New Jerseystä, missä köli laskettiin 18. marraskuuta 1943. Se laskettiin vesille 22. helmikuuta 1944 kumminaan rouva Tilden Reynolds ja otettiin palvelukseen 2. toukokuuta Brooklynin laivastontelakalla ensimmäisenä päällikkönään Edwin K. Winn.

Palvelus

Bermudalla tehtyjen koeajojen jälkeen alus lähti 11. heinäkuuta Norfolkista Virgniasta suojaten lentotukialus USS Rangeria Panaman kanava-alueelle, jonne alukset saapuivat 16. heinäkuuta. Alus läpäisi Panaman kanavan 26. heinäkuuta ja se saapui San Diegoon 6. elokuuta. Alus suojasi 13.-19. elokuuta kuljetus- ja huoltoaluksia Havaijille, mistä se lähti 3. syyskuuta Amiraliteettien kautta Palaulle saattueen mukana.

Alus suojasi 20.-24. syyskuuta aluksia, jotka antoivat tulitukea Peleliulla oleville merijalkaväen joukoille. Se lähti 25. syyskuuta Guamin edustalla olevaan TF57:ään. Matkalla aluksen kaikuluotain valvoja teki sukellusvene havainnon, minkä seurauksena alus teki tuloksettoman syvyyspommihyökkäyksen. Seuraavana päivänä kello 02.03 aluksen tutkalla havaittiin pinnassa oleva alus 9 000 jaardin päässä. Viisi minuuttia myöhemmin havainto katosi, mutta kello 02.13 kaikuluotaimella saatiin havainto 2 500 jaardin päästä. Alus teki ensimmäisen seitsemästä syvyyspommi-iskusta kuusi minuuttia myöhemmin. Neljä tuntia myöhemmin havaittiin voimakas vedenalainen räjähdys, minkä jälkeen tähystäjät havaitsivat suuren öljyläiskän. Oletettavasti sukellusvene oli keisarillisen Japanin laivaston RO-47.

Guamille alus saapui 28. syyskuuta aloittaen saattuetehtävät. Se suojasi 25.-26. lokakuuta Luzonin itäpuolella TG30.8:n aluksia, jotka tankkasivat lentotukialusosastoa. Alus suojasi 11.-14. marrsakuuta kaksi joukkojenkuljetusalusta Leytenlahdelle. Seuraavana päivänä alus lähti saattueen mukana ja saapui Kossolille Palaunsaaristoon 18. marraskuuta. Alus etsi aamulla 19. marraskuuta USS Conklinin kanssa Kossolin redin läntisellä suuaukolla havaittua sukellusvenettä. Se sai kaikuluotain havainnon sukellusveneestä neljän tunnin etsinnän jälkeen, minkä jälkeen alus lähestyi havaitsemaansa kohdetta. Hävittäjät tekivät kaikkiaan kahdeksan syvyyspommihyökkäystä, ennen kuin havaittiin räjähdys ja syvyydestä nousevia kappaleita. Upotettu sukellusvene oli I-37.

Maaliskuun alus suojasi Mariaanien ja Marshallinsaarten välisiä saattueita ja teki sukellusveneentorjuntapartioita Ulithin ja Manuksen alueella. Se lähti 26. maaliskuuta Ulithista suojaten 5. lentotukialusoosaston huoltosaattuetta Okinawan taisteluiden aikana. Kolmannen suojaustehtävän aikana 12. toukokuuta alus avusti USS Bunker Hilliä, johon oli osunut kaksi kamikazea vuorokautta aiemmin. Alus saattoi pahoin vaurioituneen lentotukialuksen Ulithiin, jonne ne saapuivat 14. toukokuuta. Hävittäjä palasi huoltosaattueen suojaksi ja koki 5. kesäkuuta pyörremyrskyn, joka vaurioitti yli 20 alusta.

Aluksen miehistö vangitsi 12. heinäkuuta kaksi Okinawalta kanootilla pakoon pyrkinyttä japanilaista sotilasta. Miehistö pelasti 9. syyskuuta Hagushin edustalla merestä kaksi maavoimien lentojoukkojen hävittäjälentäjää. Alus kuljetti matkustajia, rahtia ja postia Okinawan, Nagasakin ja Sasebon välillä, kunnes se lähti 15. lokakuuta Saipanin ja Pearl Harborin kautta San Diegoon.

Alus saapui 5. marraskuuta San Diegoon, missä se poistettiin 31. toukokuuta 1946 palveluksesta ja sijoitettiin Tyynenmeren laivaston reserviin. Alus palautettiin palvelukseen 29. maaliskuuta 1951 päällikkönään Peter S. Smith. Koeajojen jälkeen alus lähti 8. heinäkuuta San Diegosta Pearl Harboriin, jonne se saapui 14. heinäkuuta. Alus siirrettiin 3. toukokuuta 1952 Kaukoitään.

Alus siirrettiin Midwayn kautta Jokosukaan ja edelleen Koren itärannikolle, jonne se saapui 17. toukokuuta. Seuraavana päivänä alus tulitti Songjinia ja tuhosi 21. toukokuuta junan. Se siirrettiin tulitukitehtävistä suojaamaan Japanista Okinawalle matkaavia saattueita ja edelleen Formosan valvontaan, kunnes se lähti 20. elokuuta Pearl Harboriin, jonne se saapui 29. elokuuta. Alus oli seuraavat 16 kuukautta Pearl Harborissa, mistä se palasi Kaukoitään 4. tammikuuta 1954.

Alus saapui 18. tammikuuta Manilanlahdelle, jossa sen miehistöä koulutettiin Etelä-Kiinan merellä toimimaan yhdessä Thaimaan kuninkaallisen laivaston kanssa. Oltuaan 20. maaliskuuta – 12. toukokuuta Hongkongissa asema-aluksena. Tehtävästä vapauduttuaan se harjoitteli Etelä-Kiinan merellä ja Siaminlahdella, kunnes alus lähti 29. kesäkuuta Pearl Harboriin, jonne se saapui 11. heinäkuuta.

Alus oli 31. toukokuuta 1955 valvontamatkalla Karoliineilla ja oli etsintä- ja pelastusaluksena keskisellä Tyynellämerellä, mistä se palasi 22. lokakuuta Pearl Harboriin. Alus osallistui sukellusveneidentorjunta-, saattue- ja muihin harjoituksiin, kunnes se lähti 24. elokuuta 1956 Yhdysvaltain länsirannikolle. Alus saapui 31. elokuuta San Franciscoon. Se huollettiin Hunter's Pointissa ja poistettiin 7. helmikuuta 1957 palveluksesta Treasure Islandilla.

NRP Corte Real

MDAP-ohjelman mukaisesti alus lainattiin 7. helmikuuta 1957 Portugalille, joka liitti sen laivastoonsa fregattina nimellä NRP Corte Real. Alus poistettiin palveluksesta 19. marraskuuta 1968. Yhdysvallat myi joulukuussa aluksen Portugalille. Se romutettiin 1970.

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)