Avaa päävalikko

Tutkailmavalvonta on erotuksena aisti-ilmavalvonnasta tutkalla tapahtuvaa ilmavalvontaa.

Tutkailmavalvonnassa voidaan käyttää ulottuvuuden perusteella erityyppisiä tutkia, jotka voivat olla kaukovalvontatutkia, keskivalvontatutkia tai lähivalvontatutkia. Ne voivat olla liikkuvia tai kiinteitä asemia.

Sotilaallisten vaatimustensa vuoksi, tutka-asemien on kestettävä elektroninen sodankäynti ja muodostettava toisiinsa kytketty laaja ja nopeasti mukautuva tutkaverkko.

Kun suurvaltojen on valvottava omia etujaan laajoilla alueilla, joille ei läheskään aina voi omia tutka-asemia rakentaa, on kehittynyt lukuisa joukko lentokoneeseen asennettuja pitkän kantaman tutkia. Sellaisia voi myös nopeasti ottaa käyttöön liittolaismaiden kriiseissä ilmatilannekuvan aikaansaamiseksi.

Tutkavalvonnasta pidemmälle kehittynyt valvonnan muoto on satelliittivalvonta, joka toimii apuna, mutta ei voi täysin kattaa maanpäällisen ilmavalvonnan tarpeita, johon tarvitaan pitkän kantaman tutka, jollaisesta yksi esimerkki on venäläinen, nykyaikainen Voronež.