Keskivalvontatutka
Keskivalvontatutka on Suomessa käytetty määritelmä noin 300 km:n valvontaetäisyyksillä toimivalle ilmavalvontatutkalle. Sen ominaisuuksiin kuuluu yleensä korkea keilan ulottuvuus, ei niinkään suuri kantama. Usein tutka rakennetaan 3D-tutkaksi, jolloin se mittaa suunnan ja etäisyyden lisäksi myös lentävän maalin korkeuden. Tutkan käyttämä toimintataajuus on yleensä 3 GHz (aallonpituus 10 cm)[1]. Tutka yleensä toimii osana tiheää tutkaverkostoa, joka muodostaa lennonvarmistuksen tai ilmapuolustuksen ilmatilannekuvan perustan.
Suomen ilmapuolustuksessa keskivalvontatutka on ollut käytössä jo 1960-luvulta asti. Se oli rakennettava kotimaassa kylmän sodan ajan ulkomaisten laitteiden saatavuusvaikeuksien vuoksi. VRRVI ja VRRVY olivat ensimmäiset keskivalvontatutkat. VRRVY:n erikoisuutena on 3D-tutkan vaatima korkeudenmittausantenni, joka on samassa kompleksissa valvonta-antennin kanssa ristikkäin. Ne ovat jo siirtyneet museoon. Seuraava sukupolvi, myös kotimaassa valmistettu KEVA, oli palveluksessa 1970-luvun lopulta alkaen aina 2000-luvun alkuun asti. Se koostui kahdesta tutkasta, joista toinen oli valvontatutka ja toinen korkeudenmittaustutka.[2]
Uusin keskivalvontakalusto on ranskalaisen Thales Raytheon Systemsin valmistama GM 403 -tutka eli KEVA 2010. Se on liikkuva 3D-tutka ja sisältää myös toisiotutkan.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Christian Wolff: Waves and Frequency Ranges radartutorial.eu. (englanniksi)
- ↑ a b Ilmavalvontatutkat Ilmavoimat, ilmavoimat.fi. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 3.3.2019.