Turun voimellakka

Turun voimellakka oli 9.–11. elokuuta 1917 Turussa tapahtunut mellakka, joka oli yksi lukuisista vuonna 1917 Suomen suuriruhtinaskunnassa nähdyistä elintarvikemellakoista. Niiden taustalla oli ensimmäisen maailmansodan aiheuttama elintarvikepula. Turun voimellakasta liikkeelle lähteneet tapahtumat olivat osaltaan vaikuttamassa Suomen ensimmäisen parlamentaarisen hallituksen eli Tokoin senaatin kaatumiseen.

Turun voimellakan jälkeistä jonotusta elokuussa 1917 voi- ja juustomyymälä Oy Hansan myymälään, Helsingissä osoitteessa Unioninkatu 26.

Taustaa

Vuonna 1914 puhjenneen ensimmäisen maailmansodan johdosta Suomen suuriruhtinaskunnan kauppayhteydet ja samalla myös viljantuonti olivat katkenneet sekä Ison-Britannian että Saksan kanssa. Lopulta myös kauppa emämaa Venäjän kanssa loppui. Kun Suomi jäi kokonaan oman viljatuotantonsa varaan, kesällä 1917 puhkesi ankara elintarvikepula, joka myöhemmin syksyllä muuttui osissa maata jopa suoranaiseksi nälänhädäksi. Pahin tilanne koettiin kaupungeissa ja muissa taajamissa. Erityisesti oli pulaa voista, jota ryhdyttiin jakamaan kupongeilla 100 gramman viikkoannoksina, mutta kaikilla paikkakunnilla ei pystytty jakamaan edes tätä määrää. Voipulan johdosta kaupungeissa syntyi yleinen käsitys, että maataloustuottajat pimittivät voita valtion määrämien alhaisten ohjehintojen vuoksi ja odottivat hinnannousua. Kun senaatti lopulta 3. elokuuta teki voin hintaan kahden markan korotuksen, se laukaisi työväestön keskuudessa eri puolilla maata levottomuuksia.

Tapahtumat

Suurimmat voimellakat puhkesivat Turussa. Satapäinen naisjoukko kokoontui 9. elokuuta osoittamaan mieltä kaupungin keskustaan kuultuaan huhuja aikeista siirtää Turussa ollut Valion voivarasto Helsinkiin ja Viipuriin. Väkijoukon estelyistä huolimatta kaksi hevoskuormallista pääsi lähtemään kohti rautatieasemaa, mutta kolmannen kuorman kuljetus estyi, kun mielenosoittajat tukkivat varaston porttikäytävän.

Myöhemmin iltapäivällä kauppatorilla oli noin tuhannen hengen joukkokokous, joka valitsi keskuudestaan 12-henkisen lähetystön. Sen tarkoitus oli esittää senaatille kansalaisten tekemä päätös voin takavarikoimisesta ja jakamisesta kaikkien turkulaisten kesken. Kivityömies Miettisen johtama lähetystö vieraili lääninhallituksen tiloissa, jossa se tapasi senaatin talousosaston sosialidemokraattisen jäsenen Wäinö Wuolijoen. Wuolijoki ei kuitenkaan suostunut mielestään laittomasti toimineen kansankokouksen päätöksiin, minkä jälkeen lähetystö palasi kauppatorille.

Kansankokous teki seuraavaksi uuden päätöksen kaikkien elintarvikkeiden takavarikoimisesta ja julisti samalla kaupunkiin yleislakon seuraavaksi päiväksi. Tämän jälkeen väkijoukko marssi Valion varastolle, josta se otti haltuunsa noin 500 voiastiaa. Voi oli tarkoitus kuljettaa Turun työväentalolle, mutta se päätyi lopulta Suomen Talousseuran kellariin Hämeenkadulle. Seuraavana päivänä senaatti päätti luovuttaa Talousseuran kellarista 200 astiaa voita jaettavaksi kaupunkilaisille. Kansankokouksen mielestä määrä oli kuitenkin liian pieni, ja se päätti lauantaina jakaa kaiken voin. Jako suoritettiin aluksi ruokakuntien koon mukaan, mutta lopulta tilaisuus riistäytyi käsistä ja ihmiset kantoivat voita ulos kellarista omin lupinensa. Syntynyt kaaos saatiin loppumaan vasta poliisin saavuttua paikalle. Lopullisesti tilanne saatiin rauhoittumaan vasta seuraavana päivänä.

Voimellakkaa käsiteltiin Turun raastuvanoikeudessa marraskuun alussa, jolloin oikeudenistunto kuitenkin keskeytyi aseistettujen venäläisten matruusien tunkeuduttua oikeussaliin. Matruusit vapauttivat kahleissa olleet syytetyt ja vaativat aseella uhaten syyttäjää lukemaan heidän laatimansa julistuksen ja vapauttamispäätöksen. Lisäksi he vaativat syyttäjänä toiminutta lääninkamreeri Matti Hakalaa allekirjoittamaan syyttämättäjättämispäätöksen, mihin tämä ei kuitenkaan suostunut. Ennen poistumistaan matruusit ottivat vielä mukaansa kaikki oikeuden asiakirjat. Parin viikon kuluttua alkaneen yleislakon ja sitä tammikuussa 1918 seuranneen sisällissodan alkamisen johdosta tapausta ei enää myöhemmin käsitelty oikeudessa. Sanomalehdet kuitenkin väittivät, että matruusien tempauksen takana olisi ollut Turun punakaartin johtohahmoihin kuulunut Harry Borg.

Seuraukset

Turun mellakoiden päätyttyä 11. elokuuta alkoi levottomuuksia esiintyä useissa muissa kaupungeissa, kuten Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. Helsinkiin voimellakat olivat levinneet jo 10. elokuuta, jolloin laittomuuksiin kyllästynyt senaattori Wuolijoki erosi tehtävästään. Pian häntä seurasivat kaksi muuta sosialidemokraattia Väinö Voionmaa ja Julius Ailio.

Wuolijoen tilalle senaatin elintarvikepäälliköksi nimettiin Oskari Tokoi, jonka ensimmäinen päätös oli palauttaa voin rajahinta 3. elokuuta edeltäneelle tasolle. Hallituksen porvaripuolueet eivät kuitenkaan suostuneet tähän, minkä vuoksi myös Tokoi päätti erota 17. elokuuta, ja näin Suomen ensimmäinen parlamentaarinen hallitus kaatui. Venäjän väliaikainen hallitus antoi lainmukaisen erottamiskirjeen kuitenkin vasta kolmen viikon kuluttua 8. syyskuuta. Hallitus jatkoi siihen saakka porvarienemmistöisenä, kun sosialidemokraateista ainoastaan Väinö Tanner ja Matti Paasivuori noudattivat eroamisessa lain vaatimaa muodollisuutta.

Voimellakan seurauksena perustettiin Turun suojeluskunta, josta aloitteen teki Turun Sanomien päätoimittaja Antti Mikkola.