Antti Mikkola
Anders Vilhelm (Antti Vilho) Mikkola (4. joulukuuta 1869 Lieto – 1. helmikuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen asianajaja, Turun Sanomien perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja, valtiopäivämies sekä nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja.
Mikkolan vanhemmat olivat maanviljelijä Matts Vilhelm Mikkola ja Maria Sofia Virola. Jääkärieverstiluutnantti Lauri Saari oli hänen veljensä.[1] Mikkola pääsi ylioppilaaksi 1891 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1893, filosofian maisteriksi 1894 ja lakitieteen kandidaatiksi 1899. Mikkolalla oli Turussa oma lakiasiaintoimisto vuosina 1899–1918. Hän perusti Turun Sanomat -lehden ja toimi sen ensimmäisenä päätoimittajana 1904–1905 sekä lehden johtokunnan puheenjohtajana.
Mikkola oli porvarissäädyssä Turun edustaja valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906.[2] Hän oli nuorsuomalaisten kansanedustaja 1907–1908, 1909–1910 ja 1917–1918, edustaen Turun läänin eteläistä vaalipiiriä. Mikkola tuli 1909 toiselle edustajakaudelleen edustajanpaikkansa vaalituloksen kumoamisen vuoksi menettäneen Oskari Vihantolan tilalle. Mikkola oli eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajana 1917 ja hän kuului myös Turun kaupunginvaltuustoon.
Marraskuun 1917 suurlakon jälkeen Mikkola jätti 26. marraskuuta 1917 eduskunnalle aloitteen sotalaitoksen perustamisesta Suomeen. Tätä tarvittiin Mikkolan mukaan uhkaavan kansalaissodan estämiseksi ja eri aseellisten kaartien riisumiseksi aseista. Mikkolan aloite ei kuitenkaan saanut kannatusta ja häntä alettiin kutsua sosialistien taholta Sota-Antiksi. Mikkola teki eduskunnassa myös välikysymykseen, joka koski Turun kaupungissa tapahtuneita ryöstöjä[3][4]. Välikysymyskeskustelu toi esiin porvarien ja sosialistien kiristyneet välit.
Suomen sisällissodan alettua punaiset pidättivät Helsingissä Mikkolan hänen asunnostaan 31. tammikuuta 1918 ja veivät hänet miliisiasemalle, jossa hän joutui selliin toisen nuorsuomalaisten kansanedustajan Pekka Paavolaisen kanssa. Myöhemmin samana iltana noin kello 21 aikaan asemalle tuli joukko aseistautuneita punakaartilaisia, jotka veivät Mikkolan mukanaan ja ampuivat hänet 1. helmikuuta Töölönlahden rannalla. Mikkolan murha herätti suurta julkista huomiota, mutta siihen syyllistyneitä ei koskaan rangaistu. Mikkola haudattiin Turun hautausmaalle 16. toukokuuta 1918. Hänen tilalleen kansanedustajaksi tuli nuorsuomalaisten Helena Brander. Mikkolan haudalla paljastettiin 1923 kansalaiskeräyksellä rahoitettu muistomerkki, johon Emil Wikström veisti oikeuden jumalatarta esittävän reliefin. Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio on ehdottanut, että eduskuntataloon asetettaisiin muistomerkki Mikkolan kunniaksi.[5]
Lähteet muokkaa
- Antti Mikkola Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Suomen sotasurmat 1914-1922 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 136. SKS, Helsinki 2009.
Viitteet muokkaa
- ↑ Antti Mikkolan sydän sykki Suomelle ts.fi. 1.1.2005. Arkistoitu 20.10.2020. Viitattu 18.10.2020.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 238–240. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ Eduskunnan pöytäkirja 30/ 1917 Tiistaina 18 p. joulukuuta eduskunta.fi.
- ↑ Eduskunnan pöytäkirja 33 / 1917 eduskunta.fi.
- ↑ Tavio: Kansanedustajan murha unohdettu Suomen Uutiset.
Aiheesta muualla muokkaa
- Jari Hanski: Mikkola, Antti (1869–1918) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Lahtinen, Rauno: Punainen Turku 1917 – 1918, s. 297. Turku: Sammakko, 2016. ISBN 978-952-483-325-7.
- Soikkanen, Timo: Antti Mikkolan murha Turun Sanomat. 28.1.2018. Turun Sanomat Oy. Arkistoitu 28.1.2018. Viitattu 28.1.2018.
- Lain ja oikeuden marttyyri. Tuomari Antti Mikkola lausui nykyisen armeijamme syntysanat - ja sai maksaa ne hengellään, Hakkapeliitta, 01.02.1938, nro 5, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot