Tunturikangas
Tunturikangas on tunturipaljakalla yleinen varpuvaltainen[1] kasvillisuustyyppi, joka on joko puutonta tai puuston peittävyys on alle 10 %. Tunturien heinäkankaita ei lueta varsinaisiin tunturikankaisiin. Tunturikankaan kasvillisuuteen vaikuttaa muun muassa pinnanmuodoista johtuva maaston korkeuden ja lumensyvyyden vaihtelu ja ilmaston mereisyys ja mantereisuus.[2] Esimerkiksi mantereiset kuivat alueet ovat jäkälävaltaisia, kosteat mereiset alueet sammalvaltaisia ja näiden välillä olevilla alueilla kasvaa suunnilleen yhtä paljon sekä sammalta että jäkälää.[3]
Maaperällä on myös suuri vaikutus. Silikaattikallioilla kasvaa karua tunturikangasta, joka on yleisin tunturikankaiden pääryhmä. Karbonaattikallioilla, useimmiten dolomiittikallioilla kasvaa ravinteista tunturikangasta, joka on Suomessa harvinaista. Karuilla tunturikankailla kasvaa muun muassa variksenmarjaa, kanervaa, liekovarpiota, vaivaiskoivua ja mustikkaa. Karut tunturikankaat jaetaan tuulikankaisiin (tuulenpieksämäkankaisiin), variksenmarjakankaisiin, vaivaiskoivukankaisiin, mustikkakankaisiin, kurjenkanervakankaisiin, kanervakankaisiin ja liekovarpiokankaisiin[4]. Talvella lumettomilla tuulikankailla kasvaa muun muassa variksenmarjaa, riekonmarjaa ja sielikköä, mutta vähemmän liekovarpiota ja vaivaiskoivua. Tunturikankaita ovat myös mereiset kanervakankaat ja keskipaljakan liekovarpiokankaat. Ravinteisia tunturikankaita luonnehtivat lapinvuokko[5] ja niukkaravinteisia tunturikankaita runsaampi heinä-, ruoho- ja sarakasvillisuus. Tunturikankailla ei yleensä kasva puita tai niitä on vain vähän.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Henry Väre, Rauni Partanen: Suomen tunturikasvio. Metsäkustannus OY 2009, ISBN 978-952-5694-40-6, s. 14.
- ↑ a b Yrjö Norokorpi, Heikki Eeronheimo, Seppo Eurola, Risto Heikkinen, Peter Johansson, Jouko Kumpula, Katariina Mäkelä, Seppo Neuvonen, Juha Sihvo, Saara Tynys & Risto Virtanen (2008): Osa 2.8 Tunturit., s. 492. Teoksessa: Raunio, Anne, Anna Schulman& Tytti Kontula (toim.): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2008. Koko julkaisun verkkoversio (viitattu 13.1.2013).
- ↑ Haapasaari 1988
- ↑ Norokorpi et al. 2008, s. 494.
- ↑ Norokorpi et al. 2008, s. 503.