Tulisiipitimali
Tulisiipitimali (Schoeniparus castaneceps) on kerttutimaleihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta.
| Tulisiipitimali | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kerttutimalit Pellorneidae |
| Suku: | Kulmajuovatimalit Schoeniparus |
| Laji: | castaneceps |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Schoeniparus castaneceps |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Tulisiipitimali on pienikokoinen lintu ja voi kasvaa 10–12 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Tulisiipitimalin päälaki on väriltään kastankanruskea ja siinä on valkoisia viiruja. Naama on valkoinen ja silmäkulma- ja viiksijuovat ovat mustat. Lajin vatsa on valkoinen ja kyljet oliivinvihreät. Linnun selkä on oliivinvihreä. Tulisiipitimalin siivissä on alalajista riippuen oranssia tai oranssinruskeaa.[3][4][5][6]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Tulisiipitimalin levinneisyys ulottuu Nepalista Thaimaahan ja Vietnamin ja lisäksi sitä tavataan Malesiasta.[1] Lajin elinympäristöä ovat ainavihantien metsien keski- ja alakerrokset. Se liikkuu tyypillisesti muutaman kymmenen linnun parvina. Tulisiipitimalin ravintoa ovat selkärangattomat eläimet ja puiden mahla. Lajin pesimäkausi kestää tammikuulta kesäkuulle ja pesä on kuppimainen ja sijaitsee puussa tai pensaassa. Munia on 3-4 ja ne ovat valkoisia ja mustatäpläisiä.[3][4][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Schoeniparus castaneceps IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Alcippe castaneceps (TSN 558498) itis.gov. Viitattu 19.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Bikram Grewal, Bill Harvey, Otto Pfister: A photographic guide to the birds of India, s. 380. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0-691-11496-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.5.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Bikram Grewal, Garima Bhatia: A Photographic Field Guide to the Birds of India, s. 527. Princeton University Press, 2017. ISBN 978-0-691-17649-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.5.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Carol Inskipp, Richard Grimmett, Tim Inskipp: Birds of Bhutan and the Eastern Himalayas, s. 292. Bloomsbury Publishing, 2019. ISBN 978-1-4729-4188-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.5.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Craig Robson: Field Guide to the Birds of South-East Asia, s. 516-517. Bloomsbury Publishing, 2014. ISBN 978-1-4729-7040-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.5.2020). (englanniksi)