Transantarktiset vuoret
Transantarktiset vuoret on Etelämantereella sijaitseva vuorijono, joka jakaa Etelämantereen itä-länsi-suunnassa kahtia. Se koostuu sedimenttikivestä ja ulottuu lähes keskeytymättä Victorianmaan Kap Adaresta Coatsinmaalle. Vuorijono ei ole yhtenäinen, vaan se koostuu lukuisista nimetyistä vuoristoista, jotka on usein jaettu vielä pienempiin osiin.
| Transantarktiset vuoret | |
|---|---|
 Transantarktiset vuoret Pohjois-Victorianmaalla. |
|
| Maantiede | |
 Etelämantereen jako itä-länsi-suunnassa Transantarktisten vuorten avulla. |
|
| Sijainti |
 Antarktis |
| Vuoriston pituus | 3 500 km |
| Koordinaatit | |
| Korkein kohta | |
| Nimi | Mount Kirkpatrick |
| Korkeus meren- pinnan tasosta |
4528 m |
| Koordinaatit | |
| Geologia | |
| Aikakausi | kenotsooinen |
Ensimmäisen kerran vuorijonon havaitsi James Clark Ross vuonna 1841 Rossin jäähyllyltä. Ensimmäisen kerran vuoret ylitti Discoveryn etelänaparetkikunta vuosina 1901–1904.
Maantiede muokkaa
Vuorijono on yhteensä 3 500 kilometriä pitkä ja se ulottuu aina Rossinmereltä Weddellinmerelle saakka. Se on koko Etelämantereen pituinen, mistä se on saanut nimensäkin. Transantarktiset vuoret on myös yksi maailman pisimpiä vuorijonoja. 100–300 km levyinen vuorijono muodostaa rajan Itä-Etelämantereen ja Länsi-Etelämantereen välillä. Vuorijono on kiinnittynyt koko sen itäisen pallonpuoliskon puoleltaan Itä-Etelämantereen mannerjäätikköön, kun taas läntisen pallonpuoliskon puolella se yhtyy niin Rossinmereen, McMurdonlahteen, Rossin jäähyllyyn kuin Länsi-Etelämantereen mannerjäätikköönkin.
Biologia muokkaa
Pingviinit, hylkeet ja merilinnut asuttavat Rossinmeren rantaviivaa Victorianmaalla, kun taas elämä vuorijonon sisäosissa rajoittuu bakteereihin,[1] jäkäliin, leviin ja sieniin. Ennen Etelämantereella kasvoi runsaasti metsää ja muun muassa australianwollemiaa ja etelänpyökkiä.[2] Gondwanan hajottua ilmasto alkoi kuitenkin vähitellen viiletä, jolloin puut katosivat. Uskotaan, että Etelämantereen viimeiset puut sijaitsivat Transantarktisilla vuorilla.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Eric R. Sokol, Craig W. Herbold, Charles K. Lee, S. Craig Cary, J. E. Barrett: Local and regional influences over soil microbial metacommunities in the Transantarctic Mountains hdl.handle.net. 18.11.2013.
- ↑ a b J. Woodford: The Wollemi Pine, s. 85–104. Melbourne: Text Publishing, 2000.
