Avaa päävalikko

Torsten Gustaf Aminoff (1. marraskuuta 1838 Nilsiä18. elokuuta 1881 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä, lehtori ja filosofian tohtori. [1]

Aminoffin vanhemmat olivat maanmittari Karl Henrik Aminoff ja Maria Elisabet Collan. Hän pääsi ylioppilaaksi 1857 ja erosi armeijasta Sofian jalkaväkirykmentin aliluutnanttina 1861. Aminoff valmistui sitten Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1866, filosofian maisteriksi ja opettajakandidaatiksi 1869 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1873.[1]

Aminoff toimi poliittisten tieteiden lehtorina Haminan kadettikoulussa vuodesta 1870 alkaen. Hän teki tutkimusmatkan Vermlannin suomalaisten keskuuteen 1871 ja Venäjälle votjakkien keskuuteen 1878.[2] [1]

Aminoff oli naimisissa vuodesta 1869 serkkunsa Elisabet Johanna Maria Aminoffin kanssa. Hänen poikansa oli everstiluutnantti Torsten Aminoff.[3][1]

JulkaisujaMuokkaa

  • Virolais-suomalainen sanakirja satukokoukseen : Eestirahva ennemuistesed jutud. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1869
  • Etelä-Pohjanmaan kielimurteesta tutkimus, väitöskirja. Helsinki 1871
  • Tietoja Vermlannin suomalaisista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1876
  • Yrjö Wichmann : Tietoja votjaakkien mytologiiasta : T. G. Aminoff-vainajan ja omien muistiinpanojen mukaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1892, 1893
  • Votjakin äänne- ja muoto-opin luonnos ; julkaissut Yrjö Wichmann. Helsinki 1896

KäännöksiäMuokkaa

  • Syrjäniläisiä häälauluja ; koonnut M. A. Castrén ; alkukielestä suom. ja saksalaisella käännöksellä varustanut T. G. Aminoff. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1878

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Torsten Gustaf Aminoff. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 433
  3. Aikalaiskirja (1934), s. 32 Runeberg.org.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.