Topographie des Terrors

Topographie des Terrors (”Terrorin topografia”) on Berliinin keskustassa sijaitseva museo, joka esittelee natsihallinnon hirmutekoja. Se sijaitsee Niederkirchnerstrassen (entinen Prinz-Albrecht-Strasse) ja Wilhelmstrassen varrella Kreuzbergin kaupunginosassa, aivan Potsdamer Platzin lähellä. Samalla paikalla sijaitsi aikanaan SS:n ja Gestapon päämaja. Aivan sen vieressä on taidehistoriaa esittelevä Martin-Gropius-Bau-museo. Museo on toiminut vuodesta 1987 pysyvänä ulkoilmanäyttelynä, mutta vuodesta 2010 alkaen sillä on ollut myös oma näyttelyrakennus.

Museon ulkoilmanäyttely toimii osin katutason alapuolella, ja siihen kuuluu tuhoutuneista rakennuksista säilyneitä perustuksia ja kellaritiloja. Mukana on myös 200 metrin pituinen säilytetty pätkä Berliinin muuria, joka kulki aivan tämän korttelin vierestä.^[1] Idea museon perustamisesta syntyi väliaikaiseksi tarkoitetusta näyttelystä, joka järjestettiin vuonna 1987 Berliinin kaupungin 750-vuotisjuhlien yhteydessä. Museota pitää yllä erityinen säätiö, jonka Berliinin kaupungin senaatti perusti tammikuussa 1992 tehdyllä päätöksellä, ja joka aloitti toimintansa huhtikuussa 1995. Säätiön tehtäväksi on määritelty välittää tietoa kansallissosialismista ja sen rikoksista, ja se ylläpitää myös Niederschöneweiden kaupunginosassa toimivaa pakkotyöleirimuseota.^[2]

Gestapon, SS:n, RSHA:n ja muiden natsien turvallisuuselinten pahamaineisena päämajana toimi silloinen Prinz-Albrecht-Strasse 8. Rakennukset vaurioituivat toisessa maailmansodassa, ja ne tuhottiin sodan jälkeen. Kylmän sodan aikana paikka jäi Länsi-Berliinin puolelle, mutta aivan rajavyöhykkeen tuntumaan, sillä Berliinin muuri kulki suoraan sen edestä Niederkirchnerstrassea pitkin. Alue jäi pitkäksi aikaa joutomaaksi. Kiinnostus historiallisesti merkittävän paikan museoimiseen alkoi kasvaa 1970-luvulla. Ensimmäinen museohanke peruttiin vuonna 1984, mutta sen sijaan järjestettiin mainittu näyttely vuonna 1987.^[3] Suuren suosionsa vuoksi näyttely päätettiin muuttaa pysyväksi. Paikalle aiottiin rakentaa myös ”dokumentaatiokeskukseksi” kutsuttu museorakennus, mutta rakennustyöt keskeytettiin kahden vuoden jälkeen vuonna 1999 kustannussyistä.^[4] Hanke käynnistettiin uudella arkkitehtuurikilpailulla vuonna 2005, ja kolmen vuoden rakennustöiden jälkeen Ursula Wilmsin ja Heinz W. Hallmannin suunnittelema näyttelyrakennus avattiin toukokuussa 2010.^[5]