Tomas Fredrik Bruno Neovius
Tomas Fredrik Bruno Neovius (10. marraskuuta 1840 Sulkava – 1906) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraaliluutnantti.[1]
Neoviuksen vanhemmat olivat rovasti Jakob Fredrik Neovius ja Anna Karolina Orraeus ja puoliso vuodesta 1876 Antonina Gregorjevna Strelakova. Neovius tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1852 ja määrättiin sieltä vuonna 1860 valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen 4. kenttätykistöprikaatiin. Hän suoritti 1861–1864 Mihailin tykistöakatemian kurssin Pietarissa. Kurssin aikana 1862 hänet ylennettiin aliluutnantiksi ja komennettiin Mihailovskin krenatööritykistöprikaatiin Kaukasiaan. Luutnantiksi Neovius ylennettiin 1863. Hän palasi tykistöakatemian jälkeen vuonna 1864 palvelukseen 4. kenttätykistöprikaatiin. Sieltä hänet komennettiin 1867 kouluttajaksi Moskovan 1. sotaopistoon, alikapteeniksi hän yleni samana vuonna.[1]
Vuonna 1870 Neovius siirrettiin 23. tykistöprikaatiin ja ylennettiin kapteeniksi. Hän oli 1871–1872 komennettuna mallipatteriin, komppanianpäälliköksi Viaporin linnoitustykistöön hänet siirrettiin 1873. Everstiluutnantiksi Neovius ylennettiin 1877 ja everstiksi 1879. Hänet määrättiin 1882 Bobruiskin linnoitustykistön päälliköksi Valko-Venäjälle ja 1887 Osovjetsin linnoitustykistön päälliköksi Puolaan. Kenraalimajuriksi 1893 ylennettynä hänet komennettiin lyhyeksi ajaksi Ivangorodin linnoitustykistön päälliköksi, mistä hän palasi takaisin Osovjetsiin. Libaun linnoitustykistön päälliköksi Neovius tuli 1895, mitä tehtävää hän hoiti aina helmikuuhun 1901 asti. Hän sai tuolloin eron sotapalveluksesta kenraaliluutnanttina.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Tomas Fredrik Bruno Neovius Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 10.4.2020)