Walter Neusel
Walter Neusel (25. marraskuuta 1907 Bochum – 3. lokakuuta 1964 Berliini) oli saksalainen nyrkkeilijä, jonka ammattilaisura ajoittui vuosille 1930–1950. Urallaan hän otteli raskaansarjan ammattinyrkkeilyn Euroopan mestaruustittelistä ja aikanaan maailmanmestaruuden saavuttaneita Max Schmelingiä ja Primo Carneraa vastaan.
| Walter Neusel | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Walter Neusel |
| Syntynyt | 25. marraskuuta 1907 Bochum |
| Kuollut | 3. lokakuuta 1964 (56 vuotta) Berliini |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Vaalea tiikeri |
| Pituus | 187 cm |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 90 |
| Voitot | 68 |
| – tyrmäysvoitot | 36 |
| Tappiot | 13 |
| Ratkaisemattomat | 9 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
1 |
Walter Neusel aloitti nyrkkeilyn vuonna 1927. Vuonna 1929 hänestä tuli Saksan amatöörinyrkkeilyn amatöörimestari voitettuaan muun muassa myöhemmin kuuluisaksi tulleen kilpakumppaninsa bonnilaisen Adolf Heuserin.[1]
Ammattilaisura muokkaa
Neusel aloitti ammattilaisuransa maaliskuussa 1930. Hän saavutti pääosin voittoja nyrkkeillessään kotimaassaan Saksassa. Helmikuussa 1932 hän siirtyi nyrkkeilemään Ranskaan ja vähän myöhemmin Englantiin. Voitokkaiden otteluiden jälkeen hän kohtasi Brysselissä helmikuussa 1933 belgialaisen Pierre Charlesin, jolle hän hävisi pistein.[2] Marraskuusta 1933 alkaen aina toukokuuhun 1934 asti hän otteli Yhdysvalloissa pääosin New Yorkin Madison Square Gardenissa voitokkaasti viimeisimpänä Yhdysvaltain Tommy Loughranin, joka oli siihen aikaan The Ringin listan 10 parhaan joukossa ja oli juuri otellut tappiolliset raskaan sarjan MM-ottelun Primo Carneraa vastaan.[3]
Sen jälkeen Neusel palasi Eurooppaan ja otteli elokuussa 1934 Hampurissa suurottelun maanmiestään Max Schmelingiä vastaan peräti 102 000 katsojan läsnä ollessa. Ottelu päättyi Neuselin tappioon 9. erässä keskeytykseen.[4] Tappiollisen Schmeling-ottelun jälkeen Neusel otteli Englannissa. Vastustaja on Brittiläisen imperiumin raskaansarjan mestari Jack Petersen, jota vastaan Neusel otteli helmikuussa ja kesäkuussa 1936. Jälkimmäisellä kerralla Lontoon Wembleyllä oli yleisöä katsomossa 60 000. Molemmat ottelut päättyivät Neuselin voittoon keskeytyksellä ennen täyttä aikaa. Marraskuussa 1935 Neusel palasi jälleen New Yorkin Madison Square Gardeniin vastustajanaan Italian Primo Carnera – Neuselia 30 kiloa painavampi ja 10 senttimetriä pitempi entinen raskaansarjan maailmanmestari. Ottelu päättyi Neuselin tappioon keskeytyksellä 4. erässä. Sen jälkeen hän palasi ottelemaan Englantiin, jossa voitokkaiden otteluiden lisäksi koki tyrmäystappion Brittiläisen imperiumin silloiselle mestarille, walesilaiselle Tommy Farrille 3. erässä.[5]
Vuodesta 1938 Neuselin otteli melkeinpä pelkästään Saksassa. Syyskuussa 1938 hän otteli Saksan itävaltalaista Heinz Lazekia vastaan raskaansarjan Euroopan mestaruudesta Wienissä, mutta koki pistetappion. Marraskuussa hän asettui kehässä Saksan raskaansarjan mestaruusotteluun vastustajanaan Arno Kölblin, jonka hän voitti pistein. Neusel puolusti Saksan mestaruuttaan marraskuussa 1940 vastustajanaan EM:n menettänyttä Heinz Lazekia vastaan ja koki jälleen pistetappion hänelle ja samalla Saksan mestaruuden menetyksen.
Vaikka oli sota-aika, ammattinyrkkeilyn ottelut jatkuivat. Neusel otteli sodan aikana aina syyskuuhun 1942 asti kaikkiaan yhdeksän ottelua. Vastaan asettui tammikuussa 1941 amatööriaikojen vastustaja ja vuoden 1939 raskaansarjan Euroopan mestari Adolf Heuser, jonka hän voitti keskeytyksellä 9. erässä. Heuser tuli vastustajaksi vielä kaksi kertaa vuonna 1942, Lazek kerran ja Ruotsin tuleva Euroopan mestari Olle Tandberg vastustajana toukokuussa 1942. Osa näistä otteluista tapahtui Saksan ulkopuolella esim. miehitetyssä Ranskassa Pariisissa.
Maailmansodan päättymisen jälkeen Neusel joutui jatkamaan uraansa toimeentulonsa takia. Neusel otteli Saksan raskaansarjan mestaruudesta nousevaa kykyä Hein ten Hoffia vastaan kolme kertaa, mutta koki ensimmäisellä kerralla elokuussa 1946 pistehäviön, lokakuussa 1947 tyrmäyksen 7. erässä ja syyskuussa 1949 uransa toiseksi viimeisessä ottelussa ratkaisemattoman. Toukokuussa 1948 vastustajaksi tuli toukokuussa 1948 entinen suuruus Max Schmeling eli 14 vuotta Hampurissa käydyn suurottelun jälkeen. Tällä kertaa Neusel otti pistevoiton Schmelingistä. Viimeisen ottelun Neusel nyrkkeili maaliskuussa 1950 saksalaista Conny Ruxia vastaan, mutta koki tyrmäystappion.[6]
Uran jälkeisestä ajasta muokkaa
Walter Neuselilla oli Berliinissä oma majatalo, jolla oli oman lempinimensä "Vaalea Tiikeri" pohjalta ”Kohti vaaleaa tiikeriä” (saks. "Zum blonden Tiger"). Neuselin elämä päättyi 56 vuoden iässä lokakuussa 1964. Samaan aikaan olivat alkamassa Tokion kesäolympialaiset. Niissä oli osanottajana hänen poikansa Peter Saksan soudun perämiehellisen nelosen joukkueessa ja hän voitti olympiakultaa 12 päivää isänsä kuoleman jälkeen.[7]
Lähteet muokkaa
- BoxRec / Walter Neusel boxrec.com. Viitattu 24.7.2015. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Walter Neusel und der Megakampf gegen Schmeling – Familie und Amateurzeit 14.10.2012. boxen.de. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 23.7.2015. (saksaksi)
- ↑ Walter Neusel und der Megakampf gegen Schmeling – Neusel als Profi 14.10.2012. boxen.de. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 23.7.2015. (saksaksi)
- ↑ Walter Neusel und der Megakampf gegen Schmeling – „Der blonde Tiger“ In den USA/Die mageren Börsen Neusels in den USA 14.10.2012. boxen.de. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 23.7.2015. (saksaksi)
- ↑ Walter Neusel und der Megakampf gegen Schmeling – Vorbereitungen zum Megakampf/Der Kampf 14.10.2012. boxen.de. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 23.7.2015. (saksaksi)
- ↑ Walter Neusel und der Megakampf gegen Schmeling – Niederlage 14.10.2012. boxen.de. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 23.7.2015. (saksaksi)
- ↑ Walter Neusel und der Megakampf gegen Schmeling – Neusel in der Nachkriegszeit 14.10.2012. boxen.de. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 23.7.2015. (saksaksi)
- ↑ Walter Neusel und der Megakampf gegen Schmeling – Nach der Boxkarriere und das Ende 14.10.2012. boxen.de. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 23.7.2015. (saksaksi)