Heinz Lazek

itävaltalainen nyrkkeilijä

Heinz Lazek (17. lokakuuta 1911 Wien26. heinäkuuta 1986 Wien) oli itävaltalainen nyrkkeilijä, jonka ammattilaisura ajoittui 1930-luvulta vuoteen 1950. Urallaan hän saavutti raskaan- ja raskaan keskisarjan ammattinyrkkeilyn Euroopan mestaruustittelit.

Heinz Lazek
Henkilötiedot
Koko nimi Heinz Lazek
Syntynyt17. lokakuuta 1911
Wien
Kuollut26. heinäkuuta 1986 (74 vuotta)
Wien
Kansalaisuus Itävalta, Saksa
Nyrkkeilijä
Painoluokka raskassarja
Kätisyys oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 64
Voitot 48
– tyrmäysvoitot 21
Tappiot 8
Ratkaisemattomat 8
Ei tuomiota/
mitätöity
0

Ura ammattinyrkkeilijänäMuokkaa

Heinz Lazek aloitti ammattilaisuransa jo 20-vuotiaana kesäkuussa 1932. Hän koki ensimmäisen tappionsa kesäkuussa 1935 saksalaiselle Adolf Wittille. Sitä ennen hänellä oli tilillään 25 tappiotonta ottelua Wienissä, Pariisissa ja Prahassa. Syyskuussa 1935 hän saavutti raskaan keskisarjan Euroopan mestaritittelin voitettuaan italialaisen Merlo Precison, kun Preciso diskvalifioitiin 13. erässä. Sen jälkeen Lazek puolusti titteliään kolme kertaa syyskuuhun 1936 mennessä. Kolmannessa titteliottelussa hän koki pistetappion belgialaiselle Gustave Rothille. Tammikuuhun 1938 mennessä Lazek oli otellut tappiottomasti kymmenen kertaa. Niinpä hän pääsi raskaansarjan EM-titteliotteluun saksalaista Arno Kölbliniä vastaan. Ottelu käytiin maaliskuussa 1938 Kölblinin kotikaupungissa Berliinissä. Lazek voitti ottelun, kun Kölblin diskvalifioitiin toisessa erässä. Vain kaksi viikkoa ottelun jälkeen Lazek ja itävaltalaiset tulivat Anschlussin seurauksena osaksi Hitlerin johtamaa Suur-Saksaa.

Lazek puolusti sen jälkeen raskaansarjan EM-arvoaan menestyksellisesti Wienissä italialaista Sante De Leota ja saksalaista Walter Neuselia vastaan sekä Berliinissä belgialaista Karel Sysiä vastaan. Kaikissa kolmessa ottelussa käytiin 15-eräinen ottelu, joka päättyi Lazekin pistevoittoon. Maaliskuussa 1939 Lazek koki tappion ja menetti EM-arvonsa, kun saksalainen Adolf Heuser tyrmäsi hänet Berliinissä käydyssä ottelussa.

Tappionsa jälkeen Lazek ei päässyt enää EM-titteliotteluun, mutta hän saavutti Saksan raskaansarjan mestarin arvon marraskuussa 1940 voitettuaan Walter Neuselin uudemman kerran pistein. Tämänkin tittelin Lazek menetti maaliskuussa 1941 Adolf Heuserille, joka puolestaan oli menettänyt kesällä 1939 EM-tittelinsä maanmiehelleen Max Schmelingille. Viimeisen sodan aikaisen ottelunsa Lazek kävi maaliskuussa 1942. Sen jälkeen hän joutui sotaa käyvään Saksan armeijaan.

Heinz Lazek palasi kehään vasta huhtikuussa 1947 Tukholmassa ruotsalaista Olle Tandbergia vastaan, jolle hän koki tyrmäystappion 1. erässä. Sen jälkeen nyrkkeili vielä kolme ottelua - viimeisen syyskuussa 1950. Viimeinen vastustaja oli toinen ajan suuri itävaltalainen nyrkkeilijänimi eli juuri raskaansarjan Euroopan mestaruustittelin menettänyt Josef Weidinger.[1]

SiviilielämästäMuokkaa

Heinz Lazek oli parisuhteessa juutalaisnaisen kanssa, joka synnytti hänelle lapsen. Tämä oli Natsi-Saksassa rikos – rotupuhtauden rikkominen. Tilanteen pelasti kuitenkin Saksassa silloin hyvin kuuluisa ja natsivallankin arvostama entinen raskaansarjan ammattinyrkkeilyn maailmanmestari Max Schmeling. Hän sai puhuttua niin, että Lazek meni asepalvelukseen eikä häntä rangaistu.[2] Hänen tyttärensä Dorli valittiin sittemmin vuonna 1961 Miss Itävallaksi.[3]

Urheilu-uransa jälkeen Lazek toimi Wienissä nyrkkeilyvalmentajana.[4] Heinz Lazekin muistoksi hänen kuolemansa jälkeen nimitettiin vuonna 1995 Wienissä oma katu Heinz-Lazek-Weg.[5]

LähteetMuokkaa

  1. BoxRec / Heinz Lazek boxrec.com. Viitattu 20.7.2015. (englanniksi)
  2. Martin Krauß: Schmeling-Nachruf: Boxer, Legende, Menschenfreund 4.2.2005. SPIEGEL ONLINE SPORT. Viitattu 20.7.2015. (englanniksi)
  3. Großaufnahme der Miss Austria Dorli Lazek mit ihrem Vater Heinz Lazek, Ex-Box-Europameister bildarchivaustria.at. 28.5.1962. Viitattu 20.7.2015. (saksaksi)
  4. Heinz Lazek – heute europeana.eu. 31.12.1952. Viitattu 20.7.2015. (saksaksi)
  5. Heinz-Lazek-Weg 7.4.2005. Wien Geschichte Wiki. Viitattu 20.7.2015. (saksaksi)