Varpunen jouluaamuna

suomalainen joululaulu

Varpunen jouluaamuna (ruots. Sparven om julmorgonen) on Zacharias Topeliuksen runo vuodelta 1859. Sen on suomentanut Konrad Alexis Hougberg (myöh. Waaranen). Runossa kajastaa Topeliuksen oma suru: hänen poikansa Rafael kuoli vain vuoden ikäisenä[1] runon kirjoittamista edeltäneen vuoden keväänä.[2]

Runo on sävelletty lauluksi useaan kertaan. Tunnetuin niistä lienee Otto Kotilaisen säveltämä joululaulu, joka ilmestyi vuonna 1913 Joulupukki-lehdessä.[2] Sovituksia laulusta ovat levyttäneet muun muassa Anna Eriksson, Mauno Kuusisto, Sulo Saarits, Tapani Kansa, Hector, Marco Hietala, Vesa-Matti Loiri, Viikate & Timo Rautiainen, Matti Esko, Jani Wickholm, Pepe Willberg, Tarja Turunen, Matti ja Teppo, Petri Laaksonen, Richard Järnefelt, lauluyhtye Rajaton, Remastered, Suvi Teräsniska, Diandra, Saara Aalto Club for Five, Jarkko Ahola, Elastinen ja Waltteri Torikka.

Sanat muokkaa

Sparven om julmorgonen

Nu så föll den vita snö, föll på björk och lindar.
Frusen är den klara sjö, väntar vårens vindar.
Liten sparv, fattig sparv, ätit upp sitt sommararv.
Frusen är den klara sjö, väntar vårens vindar.

Vid den gröna stugans dörr stod en liten flicka:
– Sparvelilla, kom som förr, kom ett korn att picka!
Nu är jul i vart skjul, sparvelilla, grå och ful.
Sparvelilla, kom som förr, kom ett korn att picka!

Sparven flög till flickans fot, flög på glada vingar:
– Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar.
Gud skall än löna den, som är här de armas vän.
Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar.

– Jag är icke den du tror, ty ditt öga tåras.
Jag är ju din lilla bror, som dog bort i våras.
När du bjöd glad ditt bröd åt den fattige i nöd,
bjöd du åt din lilla bror, som dog bort i våras.

Varpunen jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: