Vanemuine (jumala)
Vanemuine on virolainen pseudomytologinen laulun ja soiton jumala.
Vanemuine-hahmon inspiraationa toimi suomalaisten Väinämöinen, jonka toi Viron sivistyneistön tietoisuuteen Kristjan Jaak Petersonin vuonna 1821 ilmestynyt Finnische Mythologie, saksankielinen laitos Christfrid Gananderin tutkielmasta Mythologia Fennica. Peterson arveli, että virolaisillakin on täytynyt olla Väinämöistä vastaava hahmo, vaikka sellaista ei enää kansanperinteessä tavata. Vuonna 1838 Friedrich Robert Faehlmann esitteli Viron oppineiden seuran (Gelehrte Estnische Gesellschaft) kokouksessa saksaksi myyttisiä tarinoita, jotka väitti kääntäneensä ja keränneensä kansan suusta. Niihin kuului Wannemunne’s Sang, kertomus, jossa Wannemunne laskeutuu taivaasta, kutsuu ihmiset ja eläimet koolle kuulemaan kantelensoittoaan ja opettaa ihmiset laulamaan. Myöhemmin nimi muuttui nykyiseen muotoonsa ja sai kansanetymologisen tulkinnan: vuonna 1847 pitämässään esitelmässä Faehlmann selitti, että Vanemuine oli ylijumala Taaran kolmesta pojasta vanhin (vanem ’vanhempi’). Faehlmannin saksaksi aloittelemasta Kalevipoeg-runoelmasta siirtyi Fr. R. Kreutzwaldin Kalevipoeg-eepokseen alkusäe ”Lainaa minulle kanneltasi, Vanemuine!”. Kalevipoeg-eepoksen ja kansallisromanttisen kirjallisuuden kautta käsitys Vanemuisesta virolaisten muinaisena laulun ja soiton jumalana levisi kansan keskuuteen. Vanemuine tunnetaan kulttuurisymbolina edelleen, vaikka Faehlmannin Vanemuine-tarujen aitoutta epäilivät jo aikalaiset ja viimeistään Matthias Johann Eisen vuonna 1919 ilmestyneessä Eesti mütoloogia -teoksessaan osoitti, että Vanemuista ei virolaisessa kansanperinteessä ole koskaan tunnettu.[1]
Vanemuine-jumalan mukaan nimettiin vuonna 1865 perustettu Vanemuisen Seura (Vanemuise Selts), joka vuonna 1869 järjesti Tartossa Viron ensimmäiset yleiset laulujuhlat. Vanemuisen Seuran viisivuotisjuhlissa esitetystä ensimmäisestä vironkielisestä näytelmästä (Lydia Koidulan ”Serkku Saarenmaalta”, Saaremaa onupoeg) saivat alkunsa vironkielinen teatteritoiminta ja Tartossa edelleenkin toimiva Vanemuine-teatteri. Myös neuvostoliittolainen Tallinnan ja Helsingin välisen matkustajaliikenteen vuonna 1965 uudelleen avannut laiva oli nimeltään Vanemuine[2].
Lähteet muokkaa
- ↑ Põldvee, Aivar: Vanemuise sünd. Lisandusi eesti pseudomütoloogia ajaloole.. TUNA, 2013, nro 1, s. 10-31. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Vitismann, Madli: Ett halvsekel passagerartrafik Helsingfors–Tallinn (Sjöfartstidningenin uutisartikkeli 9.7.2015) sjofartstidningen.se. Viitattu 19.7.2020. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Jansen, Ea 2004. Vaateid eesti rahvusluse sünniaegadesse. Ilmamaa, Tartu, s. 268–284.