Todennäköisyyden aksioomat
Todennäköisyysteoriassa tapahtuman A todennäköisyys määritellään yleensä siten, että todennäköisyys P toteuttaa Kolmogorovin aksioomat, jotka ovat saaneet nimensä venäläisen matemaatikon Andrei Kolmogorovin mukaan.
Olkoon kolmikko (Ω, F, P) mitta-avaruus. (Ω, F, P) on todennäköisyysavaruus, jos perusjoukko Ω on epätyhjä joukko, kokoelma F perusjoukon osajoukkoja on sigma-algebra ja todennäköisyys on mitta ja toteuttaa seuraavat todennäköisyyden aksioomat.
Ensimmäinen aksiooma muokkaa
Tapahtuman todennäköisyys on positiivinen reaaliluku, tai nolla:
missä on tapahtumien joukko ja jokin tapahtuma joukossa .
Toinen aksiooma muokkaa
Koko perusjoukon todennäköisyys on yksi:
- .
Kolmas aksiooma muokkaa
Tätä ehtoa kutsutaan usein täysadditiivisuudeksi tai -additiivisuudeksi:
- Jos tapahtumat ovat pistevieraita (ts. erillisiä), niin niiden yhdisteen todennäköisyys on niiden todennäköisyyksien summa:
- .
Seurauksia muokkaa
Aksioomista voidaan johtaa kaikki muut todennäköisyyden laskusäännöt, joista seuraavassa muutamia esimerkkejä.
Monotonisuus muokkaa
Tyhjän joukon todennäköisyys muokkaa
Todennäköisyys on normeerattu mitta muokkaa
Todistukset muokkaa
Monotonisuus ja tyhjän joukon todennäköisyys muokkaa
Määritellään ja , missä kaikilla . On helposti nähtävissä, että joukot ovat pistevieraita ja . Siten kolmannesta aksioomasta saamme
Yhtälön vasen puoli muodostuu epänegatiivisista luvuista, joiden summa on , joka on äärellinen. Tästä seuraa suoraan monotonisuus . Tyhjän joukon todennäköisyys voidaan todistaa asettamalla lisäksi vastaväite: jos niin yhtälön vasen puoli saa vähintään arvon
Jos , saadaan ristiriita, sillä tällöin yhtälön vasen puoli olisi ääretön, eikä , joka on äärellinen. Siis ja .
Todennäköisyys on normeerattu mitta muokkaa
Ensimmäisen aksiooman nojalla
- ja , mikä sisältää väitteen.
Kirjallisuutta muokkaa
- Pekka Tuominen: Todennäköisyyslaskenta I. Limes ry (2007).
- Kolmogorov: Foundations of the Theory of Probability, (1933).