Wikipedia

Safi Faye

senegalilainen etnologi ja elokuvaohjaaja

Safi Faye (s. 22. marraskuuta 1943 Fad'jalin kylä,[1][2] Senegal) on senegalilainen tohtoriksi väitellyt kansatieteilijä ja elokuvaohjaaja, joka on myös esiintynyt muutamissa elokuvissa näyttelijänä.[3][4][5][6][2] Etniseltä taustaltaan hän on sereri ja uskonnoltaan muslimi.[3]

Safi Faye
Henkilötiedot
Syntynyt22. marraskuuta 1943 (ikä 80)
Fad'jalin kylä, Senegal
Ammatti kansantieteilijä, elokuvaohjaaja, näyttelijä
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Kaddu beykat (1975)
Fad'jal (1979)
Mossane (1996)
Palkinnot

monia, Le Prix Georges-Sadoul (1975)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kiinnostus elokuvamaailmaan syntyi lyhyen näyttelijäkokemuksen seurauksena. Faye esiintyi vuonna 1970 valmistuneessa, ranskalaisen kansatieteellisen elokuvatekijän Jean Rouchin Petit à petit ou les lettres persanes 1968 -elokuvassa (Little by little, or the 1968 Persian letters).[3][4] Rouch ja Faye tapasivat, kun Faye työskenteli festivaaliemäntänä vuoden 1966 Dakarissa Festival des Arts Nègres -taidefestivaaleilla.[6][7]

Faye opiskeli ensin opettajaksi ja työskenteli opettajana Senegalissa. [8][4] Vuodesta 1972 lähtien hän opiskeli kansatiedettä Sorbonnessa (École pratique des hautes études, Pariisi) ja elokuvaa Louis Lumière -elokuvakoulussa. Hän oli ensimmäinen pitkän elokuvan kestoisen elokuvan (Kaddu beykat, 1975) tehnyt nainen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Vuonna 1975 hän sai loppututkinnon etnologiasta Sourbonnesta. Hän jatkoi kasvattavien elokuvien tekoa työskennellen samalla uutterasti jatko-opintojensa parissa. Kansatieteen tohtoriksi hän valmistui vuonna 1979 Université Paris VII:stä; hänen väitöstyönsä käsitteli sererien perinteisiä uskontoja. Hän toteaa oman sererikansansa maatyöläisten parissa tekemiensä tutkimuslöytöjen olleen vaikuttimena kahdelle vuonna 1979 valmistuneelle elokuvalleen – Fad’jal ja Goob na nu.[3]

Yhteensä hän on tehnyt kymmenen lyhyttä dokumenttielokuvaa Afrikan kulttuurisista, taloudellisista ja poliittisista kokemuksista sekä kolme pitkä tuotantoa. Pitkä dokumentti Kaddu beykat (1975) näytettiin Cannesin elokuvajuhlissa ja voitti Georges Sadoul -palkinnon (1975), ja Berliinin elokuvajuhlien kriitikoiden palkinnon sekä viidensien FESPACO-elokuvajuhlien erikoispalkinnon.[3][9] Fad’jal (1979) valittiin Cannesin viralliselle kilpailusarjaan ensimmäisenä mustan Afrikan elokuvana. Myös fiktiivinen Mossane (1996) pääsi Cannesin viralliselle elokuvalistalle ja kutsuttiin myös uusintanäytökseen 1997.[3]

Moussanen nimihenkilö on myyttisen kaunis 14-vuotias kyläntyttö, johon niin nuoret kuin vanhat ihmiset ja henget rakastuvat. Moussanen vanhemmat ovat sopineet avioliiton järjestelyt Ranskassa asuvan hyvätuloisen emigranttimiehen Diogoyen kanssa. Tarkoituksena on viettää häät kylässä, jonka jälkeen tyttö muuttaisi Ranskaan uuden aviomiehensä luo. Mutta kun yliopistolakon vuoksi köyhä agronomiopiskelija Fara palaa samaan kotikylään, hän ja Moussane huomaavat aiemman kiintymyksen kasvaneen rakkaudeksi. Häät järjestetään vanhempien painostaessa Moussanea, vaikka tämä tuntee että haluaisi olla vapaa rakastamaan ketä haluaa. Moussane pakenee, ja löytyy jokeen hukkuneena, jolloin koko kylä suree.[4] Ohjaajan mukaan päähenkilön hahmo onkin liian kaunis ollakseen tästä maailmasta, eikä voi kuulua kenellekään. Hän on osa henkimaailmaa, aiempien sukupolvien maailmaa. Afrikkalaisessa uskomuksissa joen ymmärretään usein edustavan henkien maailmaa, jolloin jokeen hukkumalla Mossane siirtyy henkien, omiensa luo.[10][7]

Fayen paljolti dokumentaarisia elokuvia ei ole esitetty eikä tunneta laajalti suuren yleisön keskuudessa Afrikassa, koska niiden sanomaa on pidetty poliittisena. Elokuvat ovat joutuneet monessa maassa sensuurin kohteeksi.[5] Esimerkiksi elokuva Kaddu beykat arvostelee osaltaan voimakkaasti Senegalin järjestelmää. Elokuvassa haastatellut köyhät viljelijät kertovat hallituksen viljanostajien huijaavan heikosti koulutettuja maanviljelijöitä. Tämän kohtauksen senegalilaiset sensorit olisivat halunneet poistaa. Koska Faye ei tällaisiin poistoihin suostunut, elokuva kiellettiin Senegalissa.[11]

Filmografia muokkaa

  • La Passante (The passerby; lyhyt dokumentti; 1972/5)
  • Revanche (1973)
  • Kaddu beykat (Lettre paysanne; Letter from the village; nämä nimikäännökset ovat ohjaajan mukaan virheellisiä[12]; pitkä dokumentin ja fiktion yhdistelmä; 1975)
  • Fad'jal (Fad’jal; ransk. Arrive, travaille; engl. Come and work; pitkä dokumentin ja fiktion yhdistelmä; 1979)
  • Goob na nu (La Récolte est finie; The harvest is in; 1979)
  • Man Sa Yay (Moi, ta mere; I, your mother; 1980)
  • Les Âmes au soleil (Souls under the sun; 1981)
  • Selbé et tant d’autres (Selbe: One among many; 1982)
  • 3 ans 5 mois (Trois ans et cinq mois; Three years five months, 1979/83).
  • Ambassades Nourricières (Food missions; 1984)
  • Elsie Haas, femme peintre et cineaste d’Haïti (Elsie Haas: Haitian painter and filmmaker; 1985)
  • Racines noires (Black roots; 1985)
  • Tesito (1989)
  • Tournage Mossane (1990)
  • Mossane[10] (pitkä fiktio; 1996)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Emmanuel K. Akyeampong & Henry Louis Gates, Jr. (Editors): Safi Faye (e-ISBN 9780199857258) Dictionary of African biography. 2011 (online). Oxford University Press Print. Viitattu 6.3.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Claire Diao: Le 32e Festival du Film de Femmes de Créteil rend hommage à Safi Faye africultures.com. 6.4.2010. Viitattu 5.3.2019. (ranskaksi)
  3. ↑ a b c d e f N. Frank Ukadike ja Teshome H. Gabriel, Questioning African Cinema: Conversations with Filmmakers, University of Minnesota Press, (ISBN 0-8166-4005-X, viitattu 5 maaliskuuta 2019), s. 29–40, Safi Faye (Senegal)  
  4. ↑ a b c d Spaas, Lieve: The Francophone Film: A Struggle for Identity, s. 185–188. ISBN 0-7190-5861-9;. Manchester University Press. (englanniksi)
  5. ↑ a b Soumaya: Safi Faye Film Director, Ethnologist discoverafricancinema.com. 19.2.2014; updated 11.9.2014. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b Safi Faye, Sénégal (myös englanninkielinen välilehti) africultures.com. Viitattu 5.3.2019. (ranskaksi)
  7. ↑ a b Olivier Barlet: Interview with Safi Faye. Cannes, May 1997 africultures.com. 31.10.1997. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  8. ↑ N. Frank Ukadike ja Teshome H. Gabriel, Questioning African Cinema: Conversations with Filmmakers, University of Minnesota Press, (ISBN 0-8166-4005-X, viitattu 6 maaliskuuta 2019), s. 33, Safi Faye (Senegal)  
  9. ↑ Louis Marcorelles: Le Prix Georges-Sadoul 1975 L'Afrique et le Brésil au palmarès Le Monde, lemonde.fr. 13.12.1975. Viitattu 5.3.2019. (ranskaksi)
  10. ↑ a b N. Frank Ukadike ja Teshome H. Gabriel, Questioning African Cinema: Conversations with Filmmakers, University of Minnesota Press, (ISBN 0-8166-4005-X, viitattu 6 maaliskuuta 2019), s. 34–35, Safi Faye (Senegal). Fayen feature-elokuvan nimi Moussane tarkoittaa kauneutta ("beauty").  
  11. ↑ N. Frank Ukadike ja Teshome H. Gabriel, Questioning African Cinema: Conversations with Filmmakers, University of Minnesota Press, (ISBN 0-8166-4005-X, viitattu 6 maaliskuuta 2019), s. 30–32, Safi Faye (Senegal)  
  12. ↑ N. Frank Ukadike ja Teshome H. Gabriel, Questioning African Cinema: Conversations with Filmmakers, University of Minnesota Press, (ISBN 0-8166-4005-X, viitattu 6 maaliskuuta 2019), s. 31, Safi Faye (Senegal). Elokuvan Kaddu beykat nimen merkitys on ohjaajan mukaan käännetty joskus virheellisesti. Kaddu beykat ei tarkoita "kirjettä kylästä" (“Letter from the village”) kuten joissain käännöksissä esitetään, vaan pikemmin "viljelijöiden sanoja" ("paroles, or “words of the farmers”").  

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Safi Faye
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Safi_Faye&oldid=21236530”