Rytikerttunen

lintulaji

Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) on vähän rastasta pienempi ruovikoissa viihtyvä varpuslintu.

Rytikerttunen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kerttuset Acrocephalidae
Suku: Ruokokerttuset Acrocephalus
Laji: scirpaceus
Kaksiosainen nimi

Acrocephalus scirpaceus
(Hermann, 1804)

Alalajit
  • A. s. fuscus
  • A. s. scirpaceus
Katso myös

  Rytikerttunen Wikispeciesissä
  Rytikerttunen Commonsissa

Äänitetty Espanjassa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Rytikerttunen on päältä ruskea, alta vaalea lintu, jonka erottaa rastaskerttusesta pienemmän koon, solakamman ulkomuotonsa ja melodisemman laulunsa avulla. Hyvin samannäköisistä luhta- ja viitakerttusesta sen erottaminen maastossa on vaikeaa, jopa mahdotonta. Luhtakerttusesta rytikerttunen eroaa laulun ja punaruskean selkäpuolen avulla, mutta tarkempi määrittäminen vaatii siiven yksityiskohtien tarkastelua. Viitakerttusesta se eroaa pidemmän käsisiiven ulottuman, laulun ja selän värin avulla. Nuoret linnut ovat hyvin samannäköisiä. Ryti- ja luhtakerttunen voivat risteytyä keskenään ja risteymien määrittäminen on äärimmäisen vaikeaa jopa kädessä.

Kaikki rytikerttuset käyvät läpi täydellisen sulkasadon talvehtimisalueellaan.

Pituus 12–14 cm, paino 10–12 g.

Ääni on lyhyt ”tret”, joka erottaa sen muista kerttusista. Laulu on jankuttavaa, yksitotista lavertelua ruovikon kätköissä. Lintu liikkuu taitavasti ruokojen varsilla kiipeillen.

Vanhin suomalainen rengastettu rytikerttunen on ollut 8 vuotta 11 kuukautta 17 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 12 vuoden 11 kuukauden ikäinen brittiläinen lintu.

Levinneisyys muokkaa

Rytikerttunen pesii Euroopassa, paikoin Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa, ja talvehtii Saharan eteläpuolella Afrikassa. Rytikerttunen leviää Suomessa yhä pohjoisemmaksi ja pesii nykyisin Vaasa-Joensuu linjan eteläpuolella. Suomessa pesii noin 15 000 paria. Rytikerttuset muuttavat lounaaseen Atlantin rannikkoa seuraten talvehtimisalueilleen. Euroopan pesimäkanta on noin kolme miljoonaa paria.

Elinympäristö muokkaa

Ruovikkoiset rantamaisemat ovat rytikerttusen pesimäalueita. Se viihtyy vankan ruovikon avoveden puolella, kun taas ruokokerttunen kansoittaa maan puoleista ruovikkoa. Laji on merenlahdilla yleisempi kuin järvillä.

Lisääntyminen muokkaa

 
Rytikerttusen munia.

Rytikerttunen tekee korimaisen pesän, jonka se sitoo pystyjen ruokojen varaan riittävän korkealle vedenpinnasta, yleensä ruoikon keskelle. Muninta alkaa kesäkuussa, naaras munii 3–5, tavallisimmin 4 vaaleaa, täplikästä munaa. Haudonta kestää vajaa 2 viikkoa, ja molemmat puolisot osallistuvat siihen. Poikaset lähtevät lentokyvyttöminä pesästä alle 2-viikkoisina, ja ne kiipeilevät taitavasti ruokoja ylösalas. Useat parit munivat toisen pesyeen heinäkuussa. Uusi pesä rakennetaan uusien ruo'onkorsien varaan, kun ensimmäinen pesä rakennettiin vanhojen korsien varaan. Näiden myöhäisten pesien poikaset ovat lentokykyisiä vasta elokuun loppupuolella, joskus vasta syyskuussa. Rytikerttunen on sukukypsä 1-vuotiaana.

Ravinto muokkaa

Rytikerttusen pääravintoa ovat hyönteiset ja muut selkärangattomat, mutta syksyllä se syö myös marjoja. Poikasia ruokitaan hyönteisillä ja niiden toukilla.

Lähteet muokkaa

  1. BirdLife International: Acrocephalus scirpaceus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.12.2013. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Rytikerttunen – Acrocephalus scirpaceus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Koskimies, Pertti & Saurola, Pertti 1981: Autumn migration strategies of Reed and Sedge Warblers. - Ornis Scandinavica 12: 1-12.
  • Vickholm, Markku 1980: Ryti- ja ruokokerttusen rinnakkaiselo. - Lintumies 3.1980 s. 114-120. LYL.
  • Yrjölä, Rauno, Routasuo, Pekka, Mikala, Antti, Mikkola, Markku & Laurila, Anssi 1989: Rytikerttunen ei ole läskimaha. - Lintumies 3.1989 s. 132-133. LYL.
  • Rytikerttunen Lintukuva-verkkopalvelussa