Rolf Pipping

Hugo Rudolf (Rolf) Pipping (1. kesäkuuta 1889 Kiel, Saksa – 7. joulukuuta 1963 Helsinki^[1]) oli suomalainen kielitieteilijä. Hän oli Åbo Akademin ruotsin kielen ja pohjoismaisen filologian professori 1928–1956 ja rehtori 1936–1942.^[2] Hän julkaisi ja varusti selityksin Eerikinkronikan^[3]

Hänen kehittämänsä termi sakprosa (asiaproosa) on levinnyt laajaan käyttöön. Hän sai filosofian kunniatohtorin arvon 1954 Göteborgin yliopistosta.^[1]

Hänen isänsä oli kielitieteilijä Knut Hugo Pipping.^[1]

Julkaisuja muokkaa

Kommentar till Erikskrönikan 1926
Språk och stil, 1940, uusintapainos 1964

Lähteet muokkaa

↑ ^a ^b ^c Pipping, Rolf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 555. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, p. 1258. Otava 1967.

Edeltäjä:
Otto Andersson

Åbo Akademin rehtori
1936–1942

Seuraaja:
Georg Olof Rosenqvist

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[upp-1] Pipping, Rolf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

[Ellonen-2] Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 555. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

[oit-3] Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, p. 1258. Otava 1967.

[1]

[2]

[3]