Avaa päävalikko

Otto Andersson

suomalainen etnomusikologi, kansatieteilijä ja Åbo Akademin professori

ElämänvaiheetMuokkaa

Otto Andersson syntyi Ahvenanmaalla Vårdössä. Hänen vanhempansa olivat talollisia, ja isä Anders Otto Andersson oli herastuomari. Otto Andersson opiskeli Ahvenanmaan kansankorkeakoulussa Jomalassa vuosina 1895–1896 ja suoritti kanttori-urkurin tutkinnon Turussa vuonna 1900. Tämän jälkeen hän muutti Helsinkiin opiskelemaan Helsingin musiikkiopistoon. Andersson ei ollut suorittanut ylioppilastutkintoa, mutta hän sai erivapauden perusteella opiskella Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä ja kansanrunoudentutkimusta.

Andersson teki useita keruumatkoja Svenska litteratursällskapetin apurahalla ja tallensi kansansävelmiä ruotsinkielisillä seuduilla Suomessa ja Virossa vuosina 1902–1907. Hän oli perustamassa kotiseutuyhdistys Bragea mm. Martin Wegeliuksen kanssa ja toimi sen puheenjohtajana ja kuoronjohtajana 1906–1926. Yhdistys vaalii kansanperinnettä, ja Andersson perusti yhdistyksen fonografiarkiston ja äänitti lauluja ja soitinsävelmiä. Hänellä oli keskeinen osa suomenruotsalaisessa kulttuuritoiminnassa kuoronjohtajana, sovittajana ja toimihenkilönä. Hän julkaisi runsaasti kirjoituksia suomenruotsalaisesta kansanperinteestä ja Suomen musiikinhistoriasta (erityisesti 1800-luvusta) ja sävelsi motetteja ja romansseja.

Andersson oli myös kiistanalainen hahmo. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän kannatti Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin, ja hän suhtautui myönteisesti natsi-Saksaan.[2]

Tieteellinen uraMuokkaa

Andersson valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1915 ja tohtoriksi vuonna 1923 väitöskirjallaan Stråkharpan: En studie i nordisk instrumenthistoria; aineena oli jouhikko.

Vuonna 1926 Andersson nimitettiin Åbo Akademin musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professoriksi. Hän toimi myös yliopiston rehtorina vuodet 1929–1936.[3] Hän keräsi musiikinhistoriallisia kokoelmia, joiden ympärille perustettiin vuonna 1949 Turun Sibelius-museo. Hän toimitti useita osia kokoomateokseen Finlands svenska folkdiktning. Hän aloitti 1950-luvulla myös Jean Sibeliuksen elämäkerran, mutta hanke ei valmistunut.[2]

JulkaisujaMuokkaa

  • Johan Josef Pippingsköld och musiklivet i Åbo 1808–1827, 1921
  • Stråkharpan: en studie i nordisk instrumenthistoria, 1923
  • Nuori Pacius ja Helsingin musiikkielämä 1830-luvulla, 1938
  • Johanna von Schoultz, 1939
  • Turun Soitannollinen Seura 1790–1808, 1940
  • Finlandsvenska musikfester under femtio år, 1947
  • Brevväxling mellan J. J. Pippingsköld och J. H. Schröder 1819–1828, 1953
  • Jean Sibelius Amerikassa, 1955

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Häggman, Ann-Mari: ”Otto Andersson”, Kansanmusiikki, s. 451–453. Toimittaneet Anneli Asplund ym. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27708-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 1, s. 120. Otava, Helsinki 1978. ISBN 951-1-02381-0
  2. a b Hällsten, Annika: Otto Andersson var folkbildare via folkmusik. Hufvudstadsbladet, 11.7.2018, s. 20–21. Artikkelin verkkoversio.
  3. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 60. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Andersson, Matts: Farbror Otto: Över bygden skiner sol. Helsingfors: Arap Group, 2018. ISBN 978-952-94-0445-2.
  • Dahlström, Fabian: ”Andersson, Otto (1879–1969)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 299–301. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.
  • Nyqvist, Niklas: Från bondson till folkmusikikon: Otto Andersson och formandet av ”finlandssvensk folkmusik”. Diss. Åbo: Åbo Akademis förlag, 2007. ISBN 978-951-765-374-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Andersson, Otto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  • Otto Andersson kokoelmassa Finlands svenska folkdiktning. Svenska litteratursällskapet i Finland. (ruotsiksi)