Raymond Goethals

Raymond Goethals (7. lokakuuta 1921 – 6. joulukuuta 2004) oli belgialainen jalkapallovalmentaja ja maalivahti. Pitkän uran tehnyt Goethals muistetaan parhaiten Olympique de Marseillen luotsaamisesta Mestarien liigan mestariksi 1993 ensimmäisenä ranskalaisseurana.

Raymond Goethals

Henkilötiedot
Koko nimi	Raymond Goethals
Syntymäaika	7. lokakuuta 1921
Syntymäpaikka	Bryssel, Belgia
Kuolinaika	6. joulukuuta 2004 (83 vuotta)
Kuolinpaikka	Bryssel, Belgia
Seurat
Vuodet	Seura	O (M)
1941–1949 1949–1952	Daring Club Bruxelles Racing Club Bruxelles	?(?)
Valmennusura
1956–1957 1957–1959 1959–1966 1966–1976 1976–1979 1979–1980 1980–1981 1981–1984 1984–1985 1985–1987 1987–1989 1989–1990 1991–1992 1992–1993 1995–1996	RFC Hannutois FC Waremme Saint-Trond VV Belgia RSC Anderlecht Girondins Bordeaux São Paulo Standard Liège Vitória SC Racing Jet Bruxelles RSC Anderlecht Girondins Bordeaux Olympique Marseille Olympique Marseille RSC Anderlecht
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ura pelaajana

Goethals edusti peliurallaan nykyistä RWD Molenbeekiä, joka tunnettiin vuoteen 1949 Daring Clubina ja sittemmin Racing Brysselinä. Goethals lopetti peliuransa 1952.

Ura valmentajana

Valmennusuransa Goethals aloitti RFC Hannutois'ssa 1956. Hän valmensi myös FC Waremmea ja Saint-Trondia ennen siirtymistään Belgian maajoukkueen päävalmentajaksi 1966.

Goethals valmensi Belgian Punaisia paholaisia kymmenen vuoden ajan. Hänen johdollaan Belgia selvisi MM-kisoihin 1970, mutta tie katkesi lohkovaiheeseen. EM-kisoissa sujui paremmin ja Belgia voitti pronssia kotikisoissaan 1972 kaatamalla Unkarin pronssiottelussa 2–1. EM-kisoissa 1976 Belgia selvisi puolivälierävaiheeseen häviten siellä Alankomaille yhteismaalein 7–1.

1976 Guy Thysistä tuli uusi maajoukkuevalmentaja Goethalsin siirtyessä RSC Anderlechtin päävalmentajaksi. Goethals luotsasi RSC:n 1977 Belgian Cupin sekä Cup-voittajien Cupin finaaliin. Seuraavana vuonna RSC pääsi Cup-voittajien Cupin finaaliin kolmannen kerran perättäin ja Goethalsin johdolla tuli toinen cupin voitto. 1978 RSC voitti myös UEFA Super Cupin.

Liigamestaruus jäi Goethalsilta saavuttamatta ja 1979 hän siirtyi FC Girondins de Bordeaux'n peräsimeen. Menestystä ei tullut ja Aimé Jacquet korvasi belgialaisen jo seuraavana vuonna.

1980–81 Goethals valmensi brasilialaisseura São Pauloa ennen paluutaan Belgiaan. Hän luotsasi Standard Liègeä kolme kautta ja voitti kahden liigamestaruuden lisäksi Belgian Supercupin. 1982 Goethals luotsasi seuransa kolmannen kerran Cup-voittajien Cupin loppuotteluun ja toistamiseen hän palasi sieltä tappion kärsineenä.

Goethals jätti Liègen 1984 ja valmensi Vitória Guimarãesia ja Racing Jetiä ennen paluutaan RSC Anderlechtiin 1987. Jälleen liigamestaruus jäi RSC:n peräsimessä saavuttamatta, mutta Belgian Cupin seura voitti kahdesti.

1989 Goethals palasi FC Girondins de Bordeaux'n päävalmentajaksi. Jättipotti jäi taas saamatta Bordeaux'n oltua liigassa hopealla kaudella 1989–90. Elokuussa 1990 Goethals sai lähteä huonosti alkaneen kauden vuoksi.

Goethals palasi valmennustehtäviin tammikuussa 1991, kun hän valmensi lyhyen aikaa Olympique de Marseillea. Tomislav Ivićin pesti jäi kuitenkin lyhyeksi ja Goethals tuli päävalmentajaksi. Hänen johdollaan Marseille eteni Euroopan Cupin finaaliin 1991 häviten kuitenkin rangaistuspotkuilla Belgradin Punaiselle tähdelle. Lisäksi Marseille voitti Ranskan mestaruuden 1991 ja 1992.

Jean Fernandez kokeili siipiään Marseille-luotsina mestaruuskauden jälkeen, mutta valjuin tuloksin ja joulukuussa 1992 Goethals palasi seuran peräsimeen. 71-vuotias veteraanivalmentaja teki oikean ratkaisun ja kruunasi uransa Mestarien liigan voittoon 1993. Münchenin illassa Basile Bolin maali toi 1–0 voiton Marseillelle AC Milania vastaan ja Goethals pääsi historian kirjoihin luotsaamalla ranskalaisseuran ensi kertaa voittoon Mestarien liiga/Euroopan Cupissa.

Goethals jätti seuran menestysillan jälkeen ja myöhemmin paljastui, että Marseille oli syyllistynyt sopupeliin Ranskan liigaottelussa Valenciennesia vastaan ja seura, kuten myös Goethals, menetti Ranskan mestaruuden 1993 ja joukkue pudotettiin alemmalle sarjatasolle.

Kaudella 1995–96 Goethals toimi vielä RSC Anderlechtin valmentajana Herbert Neumanin potkujen jälkeen, mutta sai itsekin lähteä ennen kauden loppua.

Meriitit valmentajana

• EM-pronssia: 1972
• Cup-voittajien Cup: 1978
  • Hopeaa 1977, 1982
• Euroopan Cup
  • Hopeaa 1991
• Mestarien liiga: 1993

• Belgian mestaruus: 1982, 1983
• Belgian Cup: 1983, 1988, 1989
  • Hopeaa 1977, 1984
• Belgian Supercup: 1983
• Ranskan mestaruus: 1991, 1992
• Coupe de France
  • Hopeaa 1991

Muuta

Goethals toimi valmennusuransa lopettamisen jälkeen tv-kommentaattorina. Hän kuoli 6. joulukuuta 2004 paksusuolen syöpään 83-vuotiaana. Seuraavana vuonna hänet valittiin "Suurin belgialainen (De Grootste Belg)" -äänestyksessä 38. suurimmaksi belgialaiseksi.

Goethals tuli tunnetuksi ketjupolttajana, Brysselin aksentistaan ja yhdennäköisyydestään TV-etsivä Columbon kanssa.

Edeltäjä: Johan Cruijff (Euroopan Cup)

Mestarien liigan voittanut valmentaja 1993

Seuraaja: Fabio Capello

Edeltäjä: Constant Vanden Stock

Belgian maajoukkueen päävalmentaja 1966–1976

Seuraaja: Guy Thys

Edeltäjä: Hans Croon Georges Leekens Herbert Neuman

RSC Anderlechtin päävalmentaja 1976–1979 1987–1989 1995–1996

Seuraaja: Urbain Braems Aad de Mos Johan Boskamp

Edeltäjä: Luis Carniglia Didier Couécou

FC Girondins de Bordeaux'n päävalmentaja 1979–1980 1989–1990

Seuraaja: Aimé Jacquet Gernot Rohr

Edeltäjä: Franz Beckenbauer Tomislav Ivić Jean Fernandez

Olympique de Marseillen päävalmentaja 1991 1/1991–1992 12/1992–1993

Seuraaja: Tomislav Ivić Jean Fernandez Marc Bourrier