Nils Idman vanhempi
Nils (Nicolaus) Idman vanhempi (22. kesäkuuta 1680 Huittinen – 4. kesäkuuta 1750 Huittinen) oli suomalainen sotapappi ja kirkkoherra.[1][2]
Idmanin vanhemmat olivat Huittisten Nanhian kylän Juuselan ratsutilan omistanut Porin kreivikunnan vouti Daniel Larsson Idman (k. 1684) ja Maria Takku. Idman kävi Turun katedraalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi 1699. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1702, jolloin hänestä myös tuli Turussa toimineen Turun läänin kaksikasratsuväkirykmentin pataljoonansaarnaaja ja rykmentinadjutantti. Hän osallistui Inkerinmaan taisteluihin sekä Narvan ja Iivananlinnan puolustukseen ja oli vuonna 1706 Viipurin linnan piirityksessä. Sieltä Idman siirtyi uudelleen kootun Turun läänin kaksikasratsuväkirykmentin ja vuodesta 1710 Viipurin läänin kaksikasjalkaväkirykmentin rykmentinpastorina peräytyvien joukkojen mukana pohjoiseen 1713-1714, osallistuen Pälkäneen ja Napuen taisteluihin. [1][2]
Suomesta Idman siirtyi Ruotsin puolelle, jossa osallistui vielä Karl Gustaf Armfeltin joukon epäonniseen Norjan-retkeen. Tätä hän kuvaa sekä vuonna 1718 julkaistussa teoksessaan että vuonna 1720 Tukholmassa painetussa saarnassaan Folckets Roop På Norska Fiällerne.[2]
Idman oli nimitetty vuodesta 1719 alkaen Huittisten kirkkoherraksi, mutta hän pääsi hoitamaan tointaan vasta sodan jälkeen vuonna 1721. Idmanista tuli lääninrovasti 1723. Hän osallistui vuoden 1734 valtiopäiville ja oli saarnaajana pappeinkokouksissa Turussa vuosina 1724 ja 1739. Idman erosi kirkkoherran virasta sairauden vuoksi vuonna 1749.[1]
Idmanin puoliso vuodesta 1711 oli Kristina Procopaeus (k. 1747); pappi ja kielentutkija Nils Idman nuorempi oli heidän poikansa.[1][2]
Lähteet muokkaa
- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 324. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Kotivuori, Yrjö: Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Nils Idman. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 19.12.2015.
- ↑ a b c d Väänänen, Kyösti: ”Idman, Nils (1680–1750)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 258–259. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.