Naimaanit
Naimaanit olivat omaa kaanikuntaansa hallinnut mahdollisesti turkkilaista kieltä puhunut heimo ennen Temüdžinin eli myöhemmän Tšingis-kaanin perustamaa Mongolivaltakuntaa. Temüdžin kukisti naimaanit, mutta sittemmin he nousivat vaikuttaviin asemiin mongolien hallintokoneistossa. Klaaninimenä naimaanit säilyivät esimerkiksi Mongoliassa ja Kazakstanissa.
Historia muokkaa
Tausta muokkaa
Naimaanit olivat mahdollisesti sama kansa kuin kitaanien teksteissä 1000-luvulla esiintyvät nianbaget ja nianba'enit. Heidän vaikutusvaltansa kasvoi 1100-luvulla, jolloin he asuttivat Altaivuorten seutua. Suurimmillaan heidän hallitsemansa alue ulottui Karakorumista idässä Irtyšjoelle lännessä. Etelässä heidän alueensa rajautuivat Džungariaan ja pohjoisessa Jenisein kirgiisien alueisiin Minusinskin syvänteellä.[1]
Sodat mongoleja vastaan muokkaa
Temüdžinin eli myöhemmän Tšingis-kaanin alkaessa kasvattaa omaa valtaansa mongolien johdossa naimaanit sotivat kereiitejä vastaan. Naimaanien kaani oli ollut tuolloin Inantša-Bilge-kaani. Hänen valtakaudellaan naimaanit olivat saaneet yliotteen kereiiteistä, mutta hänen kuolemansa merkitsi voimasuhdanteiden muutosta. Tilannetta tasapainoittaakseen naimaanit liittoutuivat naimakaupoin merkiitien kanssa. Naimaanien ja kereiittien välinen kilpailu ilmeni naimaanien Buyuruk-kaanin tukiessa Temüdžinin kilpailijaa Jamukhaa kereiittien Ung-kaanin tukemaa Temüdžinia vastaan. Kereiitit ja Temüdžin kukistivat naimaanit taistelussa vuonna 1202 ja Buyuruk joutui pakenemaan länteen. Hänen kenraalinsa Kögseü-Sabrakin onnistui kuitenkin yhdistää hajalle lyödyt naimaanit ja he voittivat Ong-kaanin uudessa taistelussa. Kögseü-Sabrak liittoutui edlleen naimaani Tayang-kaanin kanssa, kun taas Temüdžin alisti jäljelle jääneet kereiitit.[1]
Vuonna 1204 Tayang-kaani teki sotaretken mongoleja vastaan kärsien tappion Keltegein kallioilla käydyssä taistelussa. Hänen poikansa Kütšlüg-kaani pakeni karakitaanien luokse länteen, jossa hän johti naimaanien jäänteitä. Lopulta hänen onnistui nousta tukijoidensa avulla karakitaanien halltisijaksi. Karakitaanit kärsivät kuitenkin tappion mongoleille ja Kütšlüg teloitettiin vangittuna vuonna 1218.[1]
Mongolivaltakunta muokkaa
Kütšlügin kukistumisen jälkeen naimaanit olivat osa Mongolivaltakuntaa. Osa naimaaneista kohosi merkittäviin asemiin valtakunnan ja sen seuraajien virkakoneistossa. Esimerkiksi Kadak oli Güyük-kaanin vaikutusvaltainen neuvonantaja. Kedbuqa oli puolestaan il-kaaneja palvellut kenraali. Monet naispuoliset naimaanit päätyivät avioliittoon hallitsijasuvun kanssa ja naimaaninaisia pidettiin tunnettuina kauneudestaan. Töregene toimi jonkin aikaa Yuan-dynastian sijaishallitsijana. Lopulta huomattava osa naimaaneista päätyi nykyisen kazakstanin alueella sijainneeseen Siniseen ordaan ja edelleen heistä tuli yksi kazakkien, baskiirien ja kirgiisien klaaneista. Klaaninimenä naimaanit säilyivät myös halha-mongolien parissa nykyisessä Länsi-Mongoliassa ja Juu Udan alueella Kiinan Sisä-Mongoliassa.[1]
Kulttuuri muokkaa
Naimaanien nimi juontuu mongolin kielen kahdeksaa tarkoittavasta sanasta ja se viittaa naimaanien kahdeksaan klaaniin. Vaikka heidän nimensä on johdettu mongolista esimerkiksi erisnimiin ja titteleihin perustuvan aineiston perusteella naimaanit itse puhuivat mahdollisesti turkkilaista kieltä.[1]
Tapakulttuuriltaan naimaanit muistuttivat paljolti mongoleja. Yhteiskunnallisesti he olivat ennen mongolien nousua mongoleja kehittyneempiä. Heillä oli vain yksi hallitsija eli kaani, rajavartioiden järjestelmä ja valtaistuin. Vähintään kaanin hovi oli ilmeisesti myös lukutaitoinen. Naimaanit pitivätkin ennen omaa kukistumistaan mongoleja barbaareina.[1]
Naimaanit harjoittivat ilmeisesti useita eri uskonnollisia tapoja. Mongolien salaisen historian mukaan naimaanien hallitisijat harjoittivat šamanistisia riittejä. Kütšlüg-kaani sai puolestaan kristillisen nestorialaisen kasvatuksen. Naimaanien vanhalta asuinalueelta Hovdin maakunnan Mönhhairhanista on puolestaan löytynyt nestorialaisuuden harjoittamiseen viittavia kaiverruksia.[1]