Meurman on suomalainen sivistyssuku. Nimi oli alun perin muotoa Mörman. Aiemmin suvun oletettiin olevan sukua Ruotsissa vuonna 1689 aateloidulle von Meurman -suvulle, mutta tämä oletus on myöhemmin kyseenalaistettu. Nykyinen käsitys suvun alkuperästä perustuu historioitsija Yrjö Blomstedtin tutkimuksiin. Suvun kantaisä lienee ollut 1600-luvulla Turussa elänyt kultaseppä Hugo Mörman ("Hugo Pehrsson"), joka oli lähtöisin Liivinmaalta Baltiasta, Blomstedtin mukaan mahdollisesti Wolmarista.[1][2] Suvun yksi haara on hallinnut vuodesta 1821 Liuksialan kartanoa Kangasalla.[3] Eräät suvun jäsenet ovat ottaneet sukunimen Liuksiala.[1] Avioliiton kautta sukuun liittyy Tulenheimon suku.[4]

Tunnettuja jäseniä muokkaa

  • Otto Reinhold Meurman (1750–1815), everstiluutnantti, Ahvenanmaan varamaaherra Suomen sodan aikana
  • Otto Meurman (1817–1850), virkamies ja venäläisen kirjallisuuden ruotsintaja
  • Agathon Meurman (1826–1909), poliitikko, kunnallisneuvos, suomalaisuusmies, tietokirjailija, Otto Meurmanin veli
    • Otto Meurman (1859–1929), piirilääkäri, Agathon Meurmanin poika
      • Yrjö Meurman (1888–1960), korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori, Otto Meurmanin poika
        • Otto H. Meurman (1921–2011), korva-, nenä- ja kurkkutautien professori, Yrjö Meurmanin poika.
      • Otto-Iivari Meurman (1890–1994), asemakaava-arkkitehti, Otto Meurmanin poika.
      • Olavi Meurman (1893–1969), professori, kasvinjalostuksen kehittäjä, Otto Meurmanin poika
        • Lauri Meurman (s. 1924), patologian professori, Olavi Meurmanin poika
    • Alfred Agathon Liuksiala, vuoteen 1906 Meurman (1861–1944), hovioikeudenneuvos ja senaattori, Agathon Meurmanin poika
    • Werner Elias Liuksiala, vuoteen 1906 Meurman (1863–1935), kanslianeuvos, Agathon Meurmanin poika
      • Aarno Liuksiala (1903–1988), ylimetsänhoitaja, Werner Elias Liuksialan poika
    • Jalmari Meurman (1870–1946), kunnallisneuvos, kansanedustaja, Agathon Meurmanin poika
      • Jaakko Meurman (1905–1981), maanviljelysneuvos, toimitusjohtaja, Jalmari Meurmanin poika
Aakkosjärjestys
  • Aarno Liuksiala (1903–1988), ylimetsänhoitaja, Werner Elias Liuksialan poika
  • Agathon Meurman (1826–1909), poliitikko, kunnallisneuvos, suomalaisuusmies, tietokirjailija
  • Alfred Agathon Liuksiala, vuoteen 1906 Meurman (1861–1944), hovioikeudenneuvos ja senaattori, Agathon Meurmanin poika
  • Jaakko Meurman (1905–1981), maanviljelysneuvos, toimitusjohtaja, Jalmari Meurmanin poika
  • Jalmari Meurman (1870–1946), kunnallisneuvos, kansanedustaja, Agathon Meurmanin poika
  • Jukka H. Meurman (s. 1947), Helsingin yliopiston kovakudos- ja infektiosairauksien professori, Otto-Iivari Meurmanin pojanpoika.
  • Kristian A. J. Meurman (s. 1979), laulaja, Jukka H. Meurmanin poika
  • Lauri Meurman (s. 1924), patologian professori, Olavi Meurmanin poika
  • Olavi Meurman (1893–1969), professori, kasvinjalostuksen kehittäjä, Otto Meurmanin poika
  • Otto Meurman (1817–1850), virkamies ja venäläisen kirjallisuuden ruotsintaja
  • Otto Meurman (1859–1929), piirilääkäri
  • Otto H. Meurman (1921–2011), korva-, nenä- ja kurkkutautien professori
  • Otto Reinhold Meurman (1750–1815), everstiluutnantti, Ahvenanmaan varamaaherra Suomen sodan aikana
  • Otto-Iivari Meurman (1890–1994), asemakaava-arkkitehti
  • Werner Elias Liuksiala, vuoteen 1906 Meurman (1863–1935), kanslianeuvos, Agathon Meurmanin poika
  • Yrjö Meurman (1888–1960), korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori, Otto Meurmanin poika

Äitinsä puolelta sukuun ovat kuuluneet muun muassa poliitikko ja yliopistomies Antti Tulenheimo (1879–1952) ja urkujenrakentaja Martti Tulenheimo (1883–1945), jotka olivat Agathon Meurmanin tyttärenpoikia.

Lähteet muokkaa

  1. a b Genos (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b Veli-Matti Autio: Meurman (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005 (päivitetty 3.9.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Liuksialan kartano ja kulttuurimaisema Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 20.7.2012.
  4. Raimo Seppälä: Tulenheimot: urkujentekijöitä ja yhteiskunnan rakentajia, s. 82. Helsinki: Otava, 2011.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.