Wikipedia

Mary Boleyn

Maria Boleyn (n. 1499 – 19. heinäkuuta 1543) kuului Boleynin aatelisperheeseen, jolla oli runsaasti vaikutusvaltaa 1500-luvun alussa. Maria oli yksi Englannin kuningas Henrik VIII:n rakastajattarista, ja lisäksi väitetään, että hän oli myös ollut Henrik VIII:n kilpailijan, Ranskan kuningas Frans I:n rakastajatar. Hän oli kahdesti naimisissa, ja useimmat historioitsijat uskovat hänen olleen kuningatar Anna Boleynin vanhempi sisar. Jotkut historioitsijat ovat yhä sitä mieltä, että hän oli nuorempi sisar, mutta Marian lapset ja Annan tytär uskoivat Marian olleen vanhempi.

Maria Boleyn kuului tunnettuun Boleynin aatelisperheeseen ja oli kuningatar Anna Boleynin vanhempi sisar.

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Maria syntyi Heverin linnassa Kentissä. Hän oli varakkaan diplomaatin Thomas Boleynin ja tämän puolison, lady Elizabeth Howardin tytär. Mitään konkreettisia todisteita hänen oikeasta syntymäajastaan ei ole, mutta ilmeisestikin hän syntyi vuosien 1499 ja 1508 välillä. Useimmat historioitsijat ovat päätyneet varhaisempaan ajankohtaan noin vuonna 1499.[1] On runsaasti asiakirjatodisteita siitä, että hän oli myös Boleynin perheen vanhin lapsi.[2] Todisteisen mukaan Boleynien jälkeläiset uskoivat Marian olleen vanhin lapsi: vuonna 1597 hänen lapsenlapsensa lordi Hunsdon vaati itselleen Ormonden jaarlin arvonimeä sillä perusteella, että hän oli Boleynien laillinen perijä. Aristokratian tiukkojen perintösääntöjen mukaan arvonimi olisi kuulunut Elisabet I:lle, Anna Boleynin tyttärelle, mikäli Anna olisi ollut vanhin lapsi, sillä arvonimi periytyi perheen vanhimman tyttären kautta miespuolisten perillisen kuoltua.

Aiemmin uskottiin, että Maria oli saanut koulutuksensa ulkomailla ja viettänyt jonkin aikaa arkkiherttuatar Margareeta Itävaltalaisen hovissa, mutta nykyään on selvinnyt, että Anna Boleyn oleskeli arkkiherttuattaren hovissa. Maria vietti suurimman osan lapsuudestaan Englannissa. Vuonna 1514 hän lähti ulkomaille, kun hänen isänsä oli saanut hänelle hovineidon paikan kuninkaan sisaren, Maria Tudorin hovissa, kun prinsessa lähti Ranskaan naidakseen Ranskan kuningas Ludvig XII:n. Kun seurue oli oleskellut Pariisissa muutaman viikon, kaikki kuningattaren englantilaiset hovineidot käskettiin kotiin. Maria Boleyn sai kuitenkin jäädä – ehkäpä siksi, että hänen isänsä oli Englannin uusi suurlähettiläs. Jopa senkin jälkeen, kun Maria Tudor palasi Englantiin miehensä kuoltua 1. tammikuuta 1515. Maria Boleyn jäi uuden kuninkaan, Frans I:n ja tämän kuningattaren hoviin.

Ranskan kuninkaan rakastajatar muokkaa

Marian seuraksi Pariisiin saapuivat hänen isänsä sir Thomas ja hänen nuorempi sisarensa Anna, joka oli viettänyt vuoden Hollannissa. Tänä aikana Mariasta tuli oletettavasti kuningas Frans I:n rakastajatar, joka kuvasi myöhemmin häntä sanoilla "kaikkein pahamaineisin huora". Kun kuninkaallinen suhde päättyi, Marialla oli muita suhteita, jotka johtivat lopulta siihen, että hänet vapautettiin hovin palveluksesta ja lähetettiin kotiin Englantiin.[3] Joiden historioitsijoiden mukaan Marian kevytmielisyyttä on suuresti liioiteltu, mutta yleensä on kuitenkin oletettu väitteiden olleen ainakin osittain totta.

Marian vanhemmat ja sisar olivat kauhuissaan tämän käytöksestä ja helpottuneita, kun saattoivat lähettää tämän takaisin Englantiin vuonna 1519.[4] Hän sai uuden paikan Englannin kuningattaren Katariina Aragonialaisen hovinaisena tämän ja kuningas Henrik VIII:n viimeisenä kymmenenä avioliittovuotena.

Englannin kuninkaan rakastajatar ja ensimmäinen avioliitto muokkaa

 
Marialla oli suhde Henrik VIII:n kanssa hänen palattuaan Englantiin. Hans Holbein nuoremman maalaus.

Vuosi sen jälkeen kun Maria oli palannut Englantiin, hän avioitui 4. helmikuuta 1520 William Careyn kanssa. Carey oli varakas hovimies, jolla oli vaikutusvaltaisia ystäviä ja jota kuningas Henrik VIII suosi. Kuningas oli jopa vieraana heidän häissään. Saattoi hyvinkin olla, että hän aloitti suhteen Maryn kanssa pian häiden jälkeen. Suhteen alkamisaikaa ei tiedetään tarkkaan monistakin syistä. Ensinnäkään kukaan ei tiedä sen tarkkaa päättymispäivää. Toisekseen suhde ei koskaan ollut julkinen, eikä Maria ollut tunnettu kuninkaan rakastajattarena. Englannissa käyttäydyttiin toisin kuin Ranskassa, missä kuninkaan rakastajattarella oli julkinen asema.[5] Joko suhteen aikana tai sen päätyttyä huhuttiin, että kuningas olisi ollut Marian molempien lasten isä.

Erään todistajan mukaan Marian poika muistutti kuningasta, mutta kyseinen todistaja on Isleworthin kirkkoherra John Hales, joka noin kymmenvuotiaan pojan tavattuaan huomautti näheensä “nuoren herra Careyn”, jonka jotkut munkit uskoivat olevan kuninkaan äpäräpoika. Mitään aikalaistodisteita ei ole siitä, että Henrik Carey olisi ollut kuninkaan biologinen lapsi, ja tuon aikakauden säilyneistä dokumenteista selviää, että Henrik syntyi maaliskuussa 1526, mutta suhteen uskottiin jo päättyneen ennen sitä.[6]

Sisar nousee valtaan muokkaa

Marian sisar Anna Boleyn palasi Englantiin vuonna 1522 ja kohosi hovissa hyvin suosituksi. Sisaret eivät olleet erityisen läheisiä ja liikkuivat eri piireissä. Myöhemmin Henrik VIII rakastui Annaan.

 
Anna Boleyn oli Marian nuorempi sisar.

Vaikka Marian väitetään olleen Annaa kauniimpi, Anna tuntuu olleen sisarista kunnianhimoisempi. Hän kieltäytyi suostumasta kuninkaan rakastajattareksi – varmaankin pikemminkin nokkeluutensa kuin hyveellisyytensä vuoksi. Hän tiesi, että Henrik halusi sitä mitä ei voinut saada, ja Anne oli tarpeeksi terävä torjuakseen kuninkaan lähentelyt, mikä sai tämän haluamaan häntä vain enemmän.[7] Vuoden 1527 puoliväliin mennessä Henrik oli päättänyt naida Annan. Anna hyväksyi kuninkaan kosinnan, ja siten hänestä tuli "toinen nainen", kun kuningas koetti saada avioliittonsa Katariina Aragonialaisen kanssa mitätöityä.

Vuotta myöhemmin, kun Marian aviomies kuoli hikitautiin, Henrik VIII antoi Anna Boleynille Marian pojan, nuoren Henrik Careyn huoltajuuden. Englannin yläluokan parissa oli varsin tavallista lähettää lapsia jonkun varakkaan sukulaisen kotiin kasvatettavaksi, ja Marian tapauksessa se oli varmaan erityisen tarpeen siksi, että aviomiehensä kuoltua hänellä oli huomattavia velkoja, ja tässä tilanteessa hänen sisarensa saattoi auttaa. Anna järjesti sisarenpoikansa luostarikouluun. Marian isä ei osoittanut mitään halua auttaa rahapulassa olevaa tytärtään. Anna Boleyn sai kuitenkin järjestettyä Marialle vuosittaisen sadan punnan eläkkeen.[8]

Toinen avioliitto muokkaa

Kun Anna matkusti Henrik VIII:n kanssa Calais’n kaupunkiin vuonna 1532, Maria oli mukana hänen seurueessaan. Anna kruunattiin Englannin kuningattareksi 1. kesäkuuta 1533, ja saman vuoden syksynä hän synnytti ensimmäinen lapsensa, tytär Elisabetin. Vuonna 1534 Maria avioitui salaa William Staffordin kanssa. William oli aateliton mies, jolla oli vain pienet tulot. Sen vuoksi historioitsijat ovat aina epäilleet, että kyse oli rakkausavioliitosta – mitään muuta syytä sille, miksi Maria olisi nainut alempiarvoisen miehen, ei ollut. Kun avioliitto paljastui, Marian perhe kielsi hänet, ja kuningatar Anna karkotti pariskunnan hovista.

Marian taloudellinen tilanne oli niin huono, että hän joutui anomaan kuninkaan neuvonantajaa, Essexin jaarli Thomas Cromwelliä, puhumaan hänen puolestaan kuninkaalle. Henrik ei kuitenkaan välittänyt Marian vaikeuksista. Niinpä Maria pyysi Cromwelliä puhumaan isälleen, sedälleen ja veljelleen, mutta siitäkään ei ollut hyötyä. Yllätten Anna leppyi ensin. Hän lähetti Marialle upean kultaisen pikarin ja jonkin verran rahaa, mutta kieltäytyi silti päästämästä sisartaan hoviin. Osittaista sovintoa pidemmälle he eivät enää päässet, eivätkä he tavanneet vuoden 1534 ja Annan kuoleman vuonna 1536 välillä.

Marian elämästä vuoden 1534 ja hänen sisarensa Annan 19. toukokuuta 1536 tapahtuneen teloituksen välillä ei tiedetä. Maria ei tavannut äitiään, eikä käynyt sisarensa Annan luona, kun hän oli vangittuna Towerissa. Hän ei myöskään yrittänyt tavata veljeään Georgea, joka oli myös vangittuna. Siitäkään ei ole todisteita, että hän olisi kirjoittanut sisaruksilleen. Enonsa Norfolkin herttuan Thomas Howardin tavoin hän ehkä piti viisaampana ottaa etäisyyttä epäsuosioon joutuneisiin sukulaisiinsa.

Maria ja hänen puolisonsa elivät hovista karkotettuina Rochfordissa Essexissä. Annan teloituksen jälkeen Marian äiti vetäytyi hovista ja kuoli eristäytyneenä vain hieman yli vuosi tyttären kuoleman jälkeen. Marian isä sir Thomas kuoli seuraavana vuonna. Vanhempiensa kuoleman jälkeen Maria peri joitakin Boleynien kiinteistöjä Essexistä. Hän tuntuu viettäneen lopun elämäänsä tuntemattomana ja varsin mukavasti toisen aviomiehensä kanssa. Hän kuoli hieman yli neljäkymmentävuotiaana, oman aikakautensakin mittapuulla suhteellisen varhaisessa iässä, 19. heinäkuuta 1543.

Lapset muokkaa

Maria sai aviomiehensä William Careyn (1495 – 22. heinäkuuta 1528) kanssa kaksi lasta:

  • Katariina Carey (n. 1524 – 15. tammikuuta 1568). Anna Kleveläisen ja Katariina Howardin hovineito. Oli naimisissa puritaani sir Francis Knollysin kanssa ja serkkunsa Elisabet I:n hovinainen. Yksi hänen tyttäristään, Lettice Knollys, oli Leicesterin jaarli Robert Dudleyn toinen vaimo. Dudley tunnettiin Elisabet I:n suosikkina.
  • Henrik Carey, Hunsdonin ensimmäinen paroni (4. maaliskuuta 1526 – 23. heinäkuuta 1596). Kuningatar Elisabet I aateloi hänet kruunajaistensa jälkeen ja nimitti hänet sukkanauharitarikuntaan. Hänen kuolinvuoteellaan Elisabet tarjosi hänelle myös Ormonden jaarlin titteliä, jota hän oli kauan tavoitellut, mutta hän kieltäytyi kunniasta.

Avioliitossaan William Staffordin (k. 5. toukokuuta 1566) kanssa Maria sai yhden pojan, jonka arvellaan syntyneen vuonna 1535 ja kuolleen vuonna 1545. Pariskunnalla saattoi olla myös tytär nimeltä Anna, mutta tästä ei ole varmuutta.

Jälkeläiset muokkaa

Maria Boleyn on lukuisten kuuluisuuksien esiäiti, ja hänen jälkeläistensä joukossa ovat Winston Churchill, P. G. Wodehouse[9][10], Elizabeth Bowes-Lyon, Walesin prinsessa Diana ja Yorkin herttuatar Sarah Ferguson.

Maria Boleyn kirjallisuudessa ja elokuvissa muokkaa

Mariaa kuvattiin vuoden 1969 elokuussa Anne of the Thousand Days, jossa hänet esitettiin raskaana olevana, hylättynä ja katkerana. Elokuvassa häntä näytteli Valerie Gearon, Anna Boleynia Geneviève Bujold ja kuningasta Richard Burton.

Marian hahmo esiintyy myös monissa kirjoissa, ja häntä ovat kuvanneet esimerkiksi Robin Maxwell kirjassa The Secret Diary of Anne Boleyn, Rosalind Miles kirjassa I, Elizabeth, Maureen Peters teoksessa The Rose of Hever, Jean Plaidy kirjassa The Lady in the Tower, Norah Lofts romaanissa Mistress Anne, Evelyn Anthony kirjassa Anne Boleyn, Wendy J. Dunn kirjassa Dear Heart, How Like You This? ja Carolyn Meyer teoksessa Young Royals: Doomed Queen Anne.

Päähenkilönä Maria on kolmessa kirjassa: Ailen Armitagen kirjassa Court Cadenza, joka julkaistiin myöhemmin nimellä The Tudor Sisters, Karen Harperin romaanissa The Last Boleyn ja Philippa Gregoryn teoksessa The Other Boleyn Girl. Gregory nimesi myöhemmin Marian omaksi sankarittarekseen BBC:n History Magazinen haastattelussa, ja hänen romaaninsa oli bestseller, jota seurasi myöhemmin viiden kirjan sarja. Kirja on kuitenkin herättänyt keskustelua historioitsijoiden ja muiden aikakautta hyvin tuntevien lukijoiden parissa. Vuonna 2003 Gregoryn romaani sovitettiin samannimiseksi BBC:n televisioelokuvaksi ja myöhemmin vuonna 2008 teatterielokuvaksi nimellä Kuningattaren sisar. Siinä pääosia esittävät Natalie Portman Annana, Scarlett Johansson Mariana ja Eric Bana Henrik VIII:tena.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Ks. esim. Ives, s. 15–17
  2. ↑ Ives (s. 17), Fraser (s. 119) ja Denny (s. 27) ovat kaikki kolme sitä mieltä, että Mary oli vanhin kolmesta Boleynin lapsesta.
  3. ↑ Denny, s. 38.
  4. ↑ Bruce, s. 13.
  5. ↑ Weir, s. 133–134.
  6. ↑ Ives (s. 16–17) ja ”Letters& Papers” viii.567.
  7. ↑ Weir, s. 160.
  8. ↑ Lindsey, s. 73.
  9. ↑ Charles Mosley, Burke's Peerage and Baronetage, 107th edition
  10. ↑ http://www.thepeerage.com/p3638.htm#i36379

Kirjallisuutta muokkaa

  • Eric Ives: The Life and Death of Anne Boleyn (2004)
  • Joanna Denny: Anne Boleyn: A new life of England's tragic queen (2004)
  • Karen Lindsey: Divorced Beheaded Survived: A Feminist reinterpretation of the wives of Henry VIII (1995)
  • Antonia Fraser: The Wives of Henry VIII (1992)
  • Alison Weir: The Six Wives of Henry VIII (1991)
  • Marie-Louise Bruce: Anne Boleyn (1972)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mary_Boleyn&oldid=22256437”