Margareeta Itävaltalainen

Alankomaiden käskynhaltija
Tämä artikkeli käsittelee Alankomaiden käskynhaltijaa. Margareeta Itävaltalainen käsittelee Espanjan kuningatarta, joka eli noin sata vuotta myöhemmin.

Margareeta Itävaltalainen (10. tammikuuta 1480 – 1. joulukuuta 1530) oli kahden avioliittonsa kautta Asturian ruhtinatar ja Savoijin herttuatar, ja hänet nimitettiin Espanjan Alankomaiden käskynhaltijaksi vuosiksi 15071515 sekä uudestaan 15191530.

Nuoruusvuodet muokkaa

 
Margareeta Itävaltalainen

Margareeta syntyi 10. tammikuuta 1480 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Maksimilian I:n ja Maria Burgundilaisen toisena lapsena ja ainoana tyttärenä. Hänet nimettiin isoäitipuolensa Yorkin Margaretin, Burgundin leskiherttuattaren mukaan, joka oli erityisen läheinen tämän äidin kanssa. Vuonna 1482 Margareetan äiti kuoli ja hänen vanhempi veljensä, Filip Komea seurasi Mariaa Espanjan Alankomaiden hallitsijana ja isänsä hänen sijaishallitsijanaan.

Vuonna 1482 Maksimilian ja Ranskan kuningas Ludvig XI allekirjoittivat Arrasin sopimuksen, jossa Margareetan isä lupasi antaa Margareetan puolisoksi Ludvigin pojalle Kaarlelle. Kihlaus tapahtui vuonna 1483. Margareeta, Franche-Comté ja Artois myötäjäisinään, siirrettiin kaksivuotiaana Ranskan kuningas Ludvig XI:n holhoukseen. Ludvig kuitenkin kuoli pian tämän jälkeen. Margareeta koulutettiin Ranskan kuninkaallisessa hovissa ja valmisteltiin tulevaan rooliinsa Ranskan kuningattarena. Hänet kasvatti fille de francena (Ranskan tyttärenä) Madame de Segré sulhasensa sisaren ja sijaishallitsijan Ranskan Annen valvonnassa. Useat muutkin ranskalaiset aateliset saivat kasvatuksensa Annen seurannan alla, kuten esimerkiksi Frans I:n äiti Louise Savoijilainen (1476–1531),[1] jonka kanssa Margareeta tulisi vuonna 1529 neuvottelemaan Cambrain rauhan Frans I:n ja Kaarle V:n välillä.

Margareeta kiintyi Kaarleen aidosti. Kuitenkin syksyllä 1491 Kaarle hylkäsi sopimuksen ja avioitui Margareetan äitipuolen Annan, Bretagnen herttuattaren kanssa poliittisista syistä. Ranskan hovi oli lakannut kohtelemasta Margareetaa kuningattarena vuoden 1491 alkupuolella. Bretagnen herttuatar oli naitettu Margareetan isälle valtakirjalla, mutta heidän avioliittonsa oli mitätöity. Margareeta palasi isoäitipuolensa hoviin vasta kesäkuussa 1493, toukokuussa allekirjoitetun Senlisin sopimuksen jälkeen. Margareeta loukkaantui Kaarlen toimista niin, että tunsi jatkossa kestävää paheksuntaa Ranskaa kohtaan.

Avioliitot muokkaa

 
Margareeta Itävaltalainen (n. 1507–1515)

Saavuttaakseen liittolaisuuden Kastilian kuningattaren Isabella I:n ja Aragonian kuninkaan Ferdinand II:n kanssa, Maksimilian alkoi neuvotella avioliitoista heidän ainoan poikansa Asturian ruhtinaan Juhanan (Juan) ja Margareetan, sekä heidän tyttärensä Johannan ja Filipin välillä. Margareeta matkusti Espanjan Alankomaista Espanjaan vuoden 1496 loppupuolella. Avioliitto solmittiin huhtikuussa 1497. Juhana kuoli vain kuusi kuukautta myöhemmin 4. lokakuuta. Margareeta oli tällöin raskaana ja 8. joulukuuta hän synnytti kuolleena syntyneen tyttären. Asturian leskiruhtinatar palasi Alankomaihin vuoden 1500 alkupuolella, kun hänen veljensä ja kälynsä kutsuivat hänet juuri syntyneen poikansa, Itävallan Kaarlen kummitädiksi.

Vuonna 1501 Margareeta avioitui Filibert II:n, Savoijin ruhtinaan kanssa (1480–1504), joka kuoli kolme vuotta myöhemmin. Myös tämä avioliitto oli lapseton. Margareeta vannoi, ettei koskaan avioituisi uudelleen. Hänen hovihistorioitsijansa ja runoilija Jean Lemaire de Belges antoi hänelle nimen ”Dame de Deuil”[2] eli vapaasti suomennettuna "surupukuinen nainen".

Poliittinen rooli muokkaa

Margareeta Itävaltalainen nimitettiin ensimmäistä kertaa Habsburgien Espanjan Alankomaiden käskynhaltijaksi vuosiksi 1507–1515 ja hänen nuoren veljenpoikansa Kaarlen (tuleva Kaarle V, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari) holhoojaksi. Margareeta toimi välittäjänä isänsä ja tämän alaisten välillä Alankomaissa, neuvotteli kauppasopimuksen Englannin kanssa, ja oli osallisena Cambrain liiton muodostamisessa vuonna 1508. Täysi-ikäistymisensä jälkeen vuonna 1515, Kaarle alkoi kapinoida Margareetan vaikutusvaltaa vastaan, mutta pian hän ymmärsi tämän yhdeksi viisaimmista neuvonantajistaan, ja Margareetasta tuli taas Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosiksi 1519–1530, ajoittaisesti kuolemaansa saakka. Vuonna 1529, yhdessä Louise Savoijilaisen kanssa, hän neuvotteli Cambrain rauhansopimuksen, niin sanotun naisten rauhan, Paix des Dames'n, Frans I:n ja Kaarle V:n välillä.

Hänen hallituskautensa oli suhteellisen rauhallista ja vaurasta aikaa Alankomaille, vaikka protestanttinen reformaatio alkoi nostaa päätään etenkin Alankomaiden pohjoisosissa. Ensimmäiset protestanttiset marttyyrit poltettiin roviolla vuosina 1524 ja 1525. Margareetalla oli vaikeuksia pitää Gueldersin ruhtinas Kaarle aisoissa. Hän sai veljenpoikansa allekirjoittamaan Gorinchemin sopimuksen vuonna 1528, mutta ongelmaa ei saatu ratkaistuksi kokonaan hänen hallituskautensa aikana.

Taiteen mesenaatti muokkaa

Margareeta oli saanut hyvän koulutuksen. Hän soitti useita soittimia, oli erittäin lukenut ja kirjoitti runoja. Hänen hovissaan Mechelenissä vierailivat aikansa suuret humanistit, kuten Erasmus Rotterdamilainen. [3] Hän omisti laajan kirjaston, joka koostui suurilta osin messukirjoista, historiallisista ja eettisistä tutkielmista ja runoudesta.[4] Margareeta tilasi useita musiikkikäsikirjoituksia Pierre Alamireltä, [5] jotka hän lähetti lahjoiksi perheenjäsenilleen ja poliittisille liittolaisilleen, ja omisti itsekin useita chanson-kokoelmia.[6] Ne sisälsivät Josquin des Prezin, Johannes Ockeghemin, Jacob Obrechtin ja Pierre de la Ruen töitä. De la Rue oli hänen suosikkisäveltäjänsä.

Kuolema muokkaa

 
Margareeta Itävaltalaisen hauta, Bourg-en-Bress

Margareeta kuoli Mechelenissä, Antwerpenin ja Brysselin välillä, joka oli hänen pääasiallinen asuinpaikkansa Alankomaissa sen jälkeen, kun hän oli nimittänyt veljenpoikansa Kaarle V:n ainoaksi perijäkseen. Margareeta on haudattu Bourg-en-Bresseen, upeaan mausoleumiin, jonka hän tilasi toiselle aviomiehelleen Filibertille ja itselleen. Mechelenin katedraalin viereen on pystytetty hänen patsaansa.

Lähteet muokkaa

  • Margarete - Maximilian I. Musik um 1500, Capilla Flamenca with La Caccia, Schola Cantorum Cantate Domino Aalst, Schola Gregoriana Lovaniensis, 1998, ORF Shop CD 265 (2 CDs).
  • Dulcis Melancholia, Biographie musicale de Marguerite d'Autriche, Capilla Flamenca, 2005 (MEW 0525).
  • Dame de Deuil. Musical Offerings for Marguerite of Austria, La Morra, 2005 (KTC 4011).
  • Diana Maury Robin, Anne R. Larsen and Carole Levin: Encyclopedia of women in the Renaissance: Italy, France, and England. ABC-CLIO, Inc, 2007.

Viitteet muokkaa

  1. Robin, Larsen and Levin s. 43
  2. Gonkdo, Michal (2006). Dame de Deuil. Musical Offerings for Marguerite of Austria (1480-1530), 3. CD Booklet KTC 4011
  3. Triest, Monica (2000) Macht, vrouwen en politiek 1477-1558. Maria van Bourgondië, Margaretha van Oostenrijk, Maria van Hongarije. Leuven, Van Halewijck.
  4. Schreurs, Eugeen; Vendrix; Philippe (2005). The sweet melancholy of Margaret, translated by Celia Skrine, 11. CD Booklet MEW 0525.
  5. Kellman, Herbert (ed.) (1999). The Treasury of Petrus Alamire. Music and Art in Flemish Court Manustricpts 1500-1535. Leuven, Die Keure.
  6. Chreurs, Eugeen (1998). Margarete – Maximilian I, translated by Stratton Bull, 14. CD Booklet ORF CD 265.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Margaret of Austria, Duchess of Savoy