Lauri Rapala
Lauri Rapala (1905–1974[1]) tuli tunnetuksi maailman kuuluisimman vaapun Rapala Originalin kehittäjänä ja maailman suurimman uistintehtaan Rapala VMC Oyj:n perustajana. Lauri Rapala piti itseään kuitenkin ensisijaisesti kalastajana.
Rapalan sukunimi oli alkujaan Saarinen Sysmän Rapalan kylässä sijaitsevan Saarenkylän mukaan. Perheen muutettua Asikkalaan sukunimi kuitenkin vaihtui väärinkäsityksen vuoksi Rapalaksi.
Lauri Rapala oli kiertokoulun käynyt, vaimonsa avulla lukemaan ja kirjoittamaan oppinut sekatyömies, joka hankki perheelleen elannon metsä- ja peltotöissä. Hän ryhtyi kalastajaksi, kun muut työt loppuivat. Rapala kalasti enimmäkseen pitkälläsiimalla ja muikkutäkyä vetäen. Täkykalastuksessa oli hankaluutensa, sillä syöttejä oli toisinaan vaikea pyytää ja niitä piti vaihtaa usein. 1900-luvun alun uistimet olivat vielä niin kömpelöitä ja kalliita, että täky oli kalastavuutensa ja huokeutensa ansiosta uistinta käytetympi pyytö.
Kalareissuillaan Rapala yöpyi usein Tehinselällä Koreakoivun saaressa erakko Toivo Pylväläisen luona. Illat venyivät pitkiksi, sillä kumpikaan ei sylkenyt lasiin. Pylväläinen oli tunnettu vaapuntekijä, ja Rapala vuolikin ensimmäiset vaappunsa Pylväläisen kehittämän mallin mukaan. Ensimmäiset suomalaiset tuotantoon asti päässeet vaaput olivat Näsijärven rannalla Tampereella tehtyjä Tuuloksia, joihin oli luultavasti tullut idea amerikkalaisvaapuista. Rapalan vaappujen keskeinen kilpailuetu oli paitsi Pylväläisen ymmärrys rungon mallista ja kalastavasta uinnista, myös Rapalan kädentaidot, joiden ansiosta viimeistelystä tuli ennen näkemättömän laadukasta.
Toisen maailmansodan jälkeen talouskasvun myötä ilmestyi yhä huokeampia tavaroita. Samalla vapaa-aikaa alkoi olla enemmän, ja urheilukalastuksesta tuli myös keskiluokan ajanvietettä. Rapala oli saanut ensimmäiset vaaput myyntiin Kalkkisten osuuskauppaan 1938, mutta vasta 1950-luvulla toiminta alkoi olla tuloksellista. Rapalan vaaput olivat kaksi kertaa muita vaappuja kalliimpia, mutta ne kävivät kaupaksi kauneutensa ja kuuluisan pyytävyytensä ansiosta.
Varsinaisen paukun päivämäärä on kuitenkin 17. elokuuta 1962. Silloin Yhdysvalloissa ilmestyi kaikkien aikojen myydyin Life-lehti, jonka kansijuttu käsitteli vasta kuollutta Marilyn Monroeta. Samassa numerossa oli ylistävä artikkeli Rapalan vaapuista otsikolla ”Uistin, jota kala ei voi ohittaa”. Suurelta osin käsintehtyjen vaappujen vuosituotanto oli tuolloin noin 200 000. Muutamassa viikossa niitä tilattiin kolme miljoonaa.
Nykyään konsernin päätuotantolaitokset sijaitsevat Suomessa, Ranskassa, Virossa, Venäjällä, Indonesiassa ja Englannissa. Vaaput ovat enimmäkseen muovipuristeita. Kalamiehet arvostavat niitä yhä, mutta enää niitä ei kuitenkaan tehdä käsityönä.
Lähteet muokkaa
- Marjo Mikkola: Keksijäesittelyssä: Lauri Rapala (1905-1974) 20.3.2002. Yle. Viitattu 26.10.2007.
- Ilkka Jukarainen: Uistinkirja, Readme.fi, 2013 ISBN 978-952-220-526-1
- Aleksis Salusjärvi: Koukussa vieheisiin, Keskisuomalainen 28.7.2009
Viitteet muokkaa
- ↑ Rapalaworld (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 15.7.2015