Lars Fredrik Nilson
Lars Fredrik Nilson (27. toukokuuta 1840 – 14. toukokuuta 1899) oli ruotsalainen kemisti, joka löysi alkuaine skandiumin vuonna 1879. Hän myös määritti useiden aineiden valenssit tutkimalla metallien kaasuntiheyksiä ja määritti löytämänsä skandiumin atomipainon.[1][2][3]
Nilson syntyi Söderköpingissä, Itä-Götanmaalla, Ruotsissa. Hänen isänsä oli maanviljelijä. Perhe muutti Gotlantiin Larsin nuoruudessa. Nilson opiskeli Uppsalan yliopistossa luonnontieteitä, lähinnä kemiaa, geologiaa ja eläintiedettä. Hänen ohjaajanaan toimi kemisti ja mineralogi Lars Fredrik Svanberg, joka oli ollut Jöns Jacob Berzeliuksen oppilas.[4]
Nilsonista tuli apulaisprofessori vuonna 1875 ja hänet nimitettiin analyyttisen kemian ylimääräiseksi professoriksi 1878. Uransa alkupuolella hän tutki muun muassa seleenin ja platinan yhdisteitä, sekä yhdessä Sven Otto Petterssonin kanssa määritti berylliumin atomipainon ja osoitti berylliumoksidin olevan kemialliselta kaavaltaan nykyisin tunnettu BeO. Hänen tutkijanuransa käsittää paitsi harvinaisten maametallien kemian tutkimuksia, myös useita maatalouteen liittyviä aiheita. Hän sai tieteellisistä ansioistaan Pohjantähti-ritarikunnan kunniamerkin.[2][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lars Fredrik Nilson – discoverer of scandium elementArkistoitu kopio World of Chemicals. Arkistoitu 9.4.2018. Viitattu 8.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Lars Fredrik Nilson Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 8.4.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Fontani, Marco; Costa, Mariagrazia & Orna, Mary Virginia: The Lost Elements: The Periodic Table's Shadow Side, s. 123. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-938334-4. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
- ↑ a b Lars Fredrik Nilson 1889. Svensk Kemisk Tidskrift. Viitattu 8.4.2018. (ruotsiksi)