Berylliumoksidi

kemiallinen yhdiste

Berylliumoksidin (berylliummonoksidi) kemiallinen kaava on BeO. Se on valkoista, kiteistä tai jauhemaista berylliumin ja hapen yhdistettä, joka ei liukene veteen 20 °C:n lämpötilassa. Yhdiste liukenee väkeviin happoliuoksiin esimerkiksi väkevään rikkihappoon ja vetyfluoridiin.[2] Berylliumoksidia muodostuu, kun berylliumkarbonaatti hajoaa kuumennettaessa.[3][4][5]

Berylliumoksidi
Tunnisteet
CAS-numero 1304-56-9
PubChem CID 14775
Ominaisuudet
Molekyylikaava BeO
Moolimassa 25,01
Ulkomuoto valkoinen jauhe
Sulamispiste 2 530 °C
Kiehumispiste 3 900 °C
Tiheys 3,0 g/cm3

[1]

Berylliumoksidia käytetään muun muassa ydintekniikassa ja keraamisissa sovelluksissa kuten tulenkestävissä tiilissä sen korkean sulamispisteen vuoksi[2] sekä erikoiskäyttöön tehdyissä elektroniputkissa ja puolijohdekomponenteissa sähköisenä eristeenä ja lämmönjohtimena. Yhdistettä voidaan käyttää myös katalyyttinä[2]. Berylliumoksidi johtaa erittäin hyvin lämpöä, yhtä hyvin kuin jotkin metallit ja paremmin kuin yleisemmin käytetty alumiinioksidi, mutta on hyvä sähköneriste.

Lähteet

muokkaa
  1. Beryllium oxide Safety Data Sheet. 2.6.2023. Sigma-Aldrich / Merck. Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)
  2. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 201. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  3. BERYLLIUM CARBONATE Safety Data Card. Marraskuu 2016. International Labour Organization (ILO). Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)
  4. Beryllium Carbonate Products. American Elements. Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)
  5. Beryllium Carbonate Safety Data Sheet. Marraskuu 2002. New Jersey Department of Health and Senior Services. Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.