Kiljumerikotka
Kiljumerikotka (Haliaeetus vocifer) on Afrikassa elävä petolintu. Kiljumerikotkan lempinimi on ”Afrikan ääni”, koska sillä on tapana heilauttaa päänsä taaksepäin ja kiljahtaa äänekkäästi.
| Kiljumerikotka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Haliaeetinae |
| Suku: | Merikotkat Haliaeetus |
| Laji: | vocifer |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Haliaeetus vocifer |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Muuten ruskealla kiljumerikotkalla on valkoinen pää, rinta ja pyrstö. Nokan tyvi on väriltään keltainen, mutta nokan kärki on musta.
Kiljumerikotkan ruumiin pituus on keskimäärin 63–77 cm ja siipienväli 190–240 cm. Koiraat ovat naaraita pienikokoisempia, sillä koiraan paino on noin 1,9–2,5 kg, kun taas naaras painaa 3,2–3,6 kg.
Levinneisyys muokkaa
Kiljumerikotkan levinneisyysaluetta on Saharan eteläpuolinen Afrikka Senegalista ja Etiopiasta etelään. Se on tavattu satunnaisesti Egyptissä. Lajin elinympäristön ala on 17 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 100 000–1 000 000 yksilöä.
Elinympäristö muokkaa
Kiljumerikotka elää rannikkoseuduilla, mangrovealueilla, soilla, jokivarsien metsissä sekä jokien ja tekojärvien ympäristöissä.
Lisääntyminen muokkaa
Pesä on järeässä puussa ja se on rakennettu oksista ja risuista. Pesä voi olla käytössä useita vuosia. Naaras munii 1–3 munaa, joita haudotaan 42–45 vuorokautta. Naaras hoitaa haudonnan lähes kokonaan yksin. Poikaset ovat lentokykyisiä 10–11 viikon ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Lähinnä kalat, mutta myös haaskat, nisäkkäät ja vesilinnut. Kiljumerikotkat jahtaavat myös muita lintuja ilmassa ryöstääkseen niiden saaliit.
Lähteet muokkaa
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Haliaeetus vocifer IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.5.2014. (englanniksi)