Kelpoisimman eloonjääminen

Charles Darwin katsoi evoluution tärkeimmän prosessin, luonnonvalinnan johtavan kelpoisimman eloonjäämiseen[1][2] , mikä on hieman kärjistävä käsitys asiasta. Darwin ei tuntenut nykyistä genetiikkaa, joten hän tulkitsi evoluution johtuvan olemassaolon taistelusta, joka johtui lajien liian tehokkaasta lisääntymisestä suhteessa ympäristön resursseihin[3]. Vaikka luonnonvalinta pääasiassa toimii heikoimpia yksilöitä eliminoimalla, myös esimerkiksi muita suhteellisesti vähänkin parempi lisääntymismenetys johtaa sen aiheuttavan alleelin runsastumiseen populaatioissa, mitä kutsutaan evoluutioksi.

Herbert Spencer, kelpoisimman eloonjäännin käsitettä soveltanut filosofi.

Nykyään kelpoisimman eloonjäännin käsitettä pidetään vanhentuneena, sillä kelpoisuudeltaan heikompien ei välttämättä ole kuoltava. Käsitteen katsotaan myös yksinkertaistavan luonnonvalintaa ja korostavan liikaa suoranaista olemassaolon kamppailua. Kelpoisimpien yksilöiden geenit toki muodostavat lähtökohdan populaation tulevalle alleelikoostumukselle, mikä mahdollistaa evoluution[4].

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Darwin, Charles: Lajien synty. Karisto, 2002. ISBN 951-23-2446-6.
  2. Morris, James: Biology – How Life Works. MacMillan Education, 2016. ISBN 978-1464126093. (englanniksi)
  3. Dawkins, Richard: Maailman hienoin esitys – Evoluution todisteet. Terra Cognita Oy, 2009. ISBN 978-952-5697-8.
  4. Mayr, Ernst: Evoluutio. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27897-1.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.