Giulio Douhet

Giulio Douhet (30. toukokuuta 1869 Caserta – 15. helmikuuta 1930 Rooma) oli italialainen kenraali. Hän loi 1920-luvulla Douhetismin doktriinin, jonka mukaan lentopommitukset ovat seuraavan suursodan voiton avain.

Giulio Douhet

Tausta

Giulio Douhet syntyi Casertassa Napolin lähellä 30. toukokuuta 1869. Hän opiskeli Genovan sotilasakatemiassa, josta valmistui tykistöupseeriksi. Uransa alkupuolella hän opiskeli Torinon polyteknisessä instituutissa luonnontieteitä ja tekniikkaa.

1900-luvun alussa hän siirtyi Italian maavoimien yleisesikuntaan. Tällöin hän kirjoitti teorioitaan mekanisoidusta sodankäynnistä. Kun ilmalaivat ja niiden jälkeen lentokoneet tulivat Italiaan, hän alkoi kirjoittaa tämän uuden teknologian sotilaallisesta voimasta. Hän alkoi vaatia, ettei ilma-asetta alisteta maa- ja merivoimille vaan siitä pitää tulla itsenäinen aselaji. Hän alkoi lobbata ilma-asetta nuoren lentokoneinsinöörin Gianni Capronin avustuksella.

Sota Turkkia vastaan

Vuonna 1911 Italia julisti sodan Turkille pyrkien miehittämään Libyan. Tässä sodassa Italia käytti lentotiedustelua, -kuljetuksia ja -pommituksia. Lentokuljetusten ja -pommitusten rooli on ollut olemattoman pieni tuonaikaisten koneiden kapasiteettirajoitusten vuoksi. Sodan kokemusten perusteella Douhet kehotti tekemään lentopommitukset korkealta. Tämä oli hänen mukaansa lentokoneen päärooli sodassa. Syynä on voinut olla hitaiden lentokoneiden vaurioalttius maavoimien kivääritulelle. Vuonna 1912 Douhetista tuli Torinossa sijaitsevan lentopataljoonan komentaja. Hän kirjoitti tänä aikana maailman ensimmäisen ilmasotadoktriinin Rules for the Use of Airplanes in War (Regole per l'uso degli aeroplani in guerra). Douhet sai tietysti "radikaalin" maineen asevoimissa. Hän muun muassa tilasi Capronilta pommikoneita ilman korkeamman tahon suostumusta. Tämän jälkeen hänet erotettiin maavoimista. Hänen tapaansa ajattelivat prikaatinkenraali Billy Mitchell Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimissa (USAAF) ja englantilainen Sir Hugh Trenchard. Mitchell joutui vastaavista rikkomuksista sotaoikeuteen, mutta häntä ei erotettu ilmavoimista. Trenchard kehitteli suunnitelmiaan komennuksellaan Lähi-idässä eikä täten pystynyt herättämään närkästystä suunnitelmillaan.

Ensimmäinen maailmansota

Kun ensimmäinen maailmansota alkoi, Douhet alkoi vaatia, että Italian pitäisi rakentaa voimakkaat pommituslentokonelaivastot. Ilmaherruus tekee vihollisesta voimattoman, vaarattoman. Hän ehdotti 500 pommikoneen rakentamista, jonka voima pystyisi pudottamaan 125 tonnia pommeja päivittäin. Tätä ei otettu tietenkään huomioon, koska maavoimien upseerit ymmärsivät, että tällainen pommien määrä oli olemattoman pieni. Kun Italia liittyi mukaan sotaan ympärysvaltojen puolelle vuonna 1915, Douhet oli pettynyt, kun hänen halujaan ei otettu todesta. Hän leimasi häntä vastustavat tahot epäpäteviksi. Hän pommitti ylempiään sodanjohtoa kritisoivilla kirjeillä pyrkien myymään ilma-asetta. Loukkaavat kirjeet johtivat Douhetin pidättämiseen ja sotaoikeuteen. Hänet tuomittiin vuodeksi sotilasvankilaan.

Douhet jatkoi kirjallista kapinaansa vankisellistään. Hän kirjoitti mm. romaanin ilma-aseesta. Hän lähetti ministereille ehdotuksia, joissa hän vaati massiivisia pommituksia. Hänet vapautettiin ennenaikaisesti, koska Caporetton tappiollisen taistelun jälkeen vuonna 1917 Italian armeija tarvitsi lisää upseereita. Tässä vaiheessa hän pääsi sotilasilmailun keskeiselle paikalle. (Tapahtumasta on - mm. Joseph Hellerin kirjassa Catch 22 kuvaama analogia toisen maailmansodan USAAFin Saksan pommituksien ajalta: lentäjät, joiden hermot eivät kestäneet pommituksia, ylenivät nopeammin kuin varsinaisen työn tekijät.)

1918 kirjoittajaksi

Kesäkuussa 1918 Douhet lähti armeijasta, koska hänen välinsä esimiehiin olivat rikkoutuneet lopullisesti. Rauhan tultua hän sai sotaoikeuden päätöksen kumottua, jonka jälkeen hän sai ylennyksen kenraaliksi. Hän jäi siviiliksi ja jatkoi kirjallista tuotantoaan. Vuonna 1921 hän sai valmiiksi strategisesta ilmapommituksesta kertovan kirjansa Il dominio dell' aria (The Command of the Air), jonka vaikutukset näkyvät vielä 2000-luvulla.

Douhetismin teesit

Pääartikkeli: douhetismi

Douhet väitti ilma-asetta vallankumoukselliseksi, koska sillä saadaan sotaan mukaan kolmas ulottuvuus. Väite on jatkoa maavoimien ikiaikaiselle näkemykselle korkeammalla paikalla olemisen edusta sodassa. Hänen mukaansa ilma-ase voisi nujertaa maa- ja merivoimat. Ilmakehän suuruus estäisi puolustautumisen ilma-asetta vastaan. Hän näki ilmavoimat vain hyökkäävänä aselajina ja voiton avaimena.

Douhet uskoi ilmapommitusten moraalisiin eli psykologisiin tekijöihin. Se nujertaisi vastustajan tahdon. Hän ajoi vihollisen keskeisten keskusten pommittamista eli sodan laajentamista siviiliväestöön. Hän ehdotti hallintoon ja teollisuuteen suunnattavia pommituksia. Kohteiden valinta olisi oleellista ja hänen mukaansa ilmavoimien johto osaisi valita ne parhaiten. Viisi peruskohdetta pommituksille olisi: teollisuus, liikenteen infrastruktuurit, tietoliikenne, hallinto ja "kansan taistelutahto" eli siviilikohteet.

Douhet oli luonteensa mukaisesti totaalisen sodan kannattaja. Hänen mukaansa koko vihollisen kansa oli etulinjaa. Siihen tulisi kohdistaa terroripommituksia. Hänen kirjansa The War of 19-- kertoi fiktiona sodasta Saksan ja Ranskan ja Belgian liiton välillä, jossa Saksa hyökkää massiivisilla lentopommituksilla vihollistensa väestöä vastaan. Pommituksissa tuhotaan kaupungit kokonaan. Vastapuoli antautuisi pian.

Douhet ei pystynyt lainkaan ymmärtämään ilmatorjunnan (mukaan lukien hävittäjät) mahdollisuutta. Toisessa painoksessaan The Command of the Air-kirjassa hän vähättelee hävittäjien mahdollisuuksia. Hän ehdotti siinä itsenäisiä ilmavoimia ja niille aseeksi pääosin pitkän kantaman pommikoneita. Hän uskoi suurten pommitusarmadojen mahdollisuuksiin torjua hävittäjien uhka. Hän ei kannattanut tarkkuuspommituksia (mahdottomia sen aikaisille lentokoneille). Hän kannatti pommituksia palopommein ja myrkkykaasujen avulla.

Douhetismi ei läpäissyt testiä

The Command of the Air sai asevoimissa palvelevilta paljon kritiikkiä. Se kuitenkin oli suurta yleisöä kiehtova. Toinen maailmansota osoitti Douhetin olleen väärässä sekä tarvittavan pommimäärän suhteen että lentopommitusten pelotusvaikutuksen suhteen.

Kirjaa luettiin mm. Saksan ja Ranskan asevoimien koulutuksessa.

Douhet oli Mussolinin kannattaja ja tätä kautta sai ilmailuviran, kun fasistit pääsivät valtaan Italiassa. Hän ei kuitenkaan soveltunut byrokraatinkaan tehtävään vaan palasi kirjoittelemaan teorioitaan. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1930.

Douhetismi ja USAF

Hänen teoriansa toteutui RAF:n pommitusvoimien (Bomber Command) luomisessa ja toiminnassa toisen maailmansodan aikana, jonka jälkeen RAF:n pommikonelaivueet pienenivät ydinaseistetuiksi V-pommittajiksi ja lopulta hiipuivat. USAAF ja siitä kehittynyt USAF Strategic Air Command elivät douhetismin doktriinin mukaan. Yhdysvallat käytti pommituksia toisen maailmansodan jälkeen Korean sodassa, jossa pommitukset tuhosivat likimain kaikki Pohjois-Korean rakennukset, mutta eivät, mm. Kiinan sotaan puuttumisen takia, tuoneet selkeää voittoa sodassa. Strategiset pommitukset (etenkin ydinaseella) toivatkin 1960-luvulla toisen doktriinin, jossa arveltiin totaalisen sodan laajenevan sellaisiin mittoihin, ettei sitä voi voittaa. Tämä ei ole Yhdysvaltain doktriini, joka näkyi Vietnamin sodassa, jossa se pudotti enemmän pommeja kuin toisessa maailmansodassa. Pääosin maavoimien sota tappoi 3-4 miljoonaa vietnamilaista, mutta Yhdysvallat joutui vetäytymään sodasta. Tämänkin jälkeen lentopommitusten vaikuttavuutta on pidetty TV:n kautta yllä mm. Persianlahden sodan täsmäpommituksissa stealth-pommikoneilla, Afganistanin Tora Boran luolien pommituksissa jne.

Aiheesta muualla

• Giulio Douhet, Command of the Air (USAF Warrior Studies), Office of Air Force History, United States Government Printing Office (1983), trade paperback, ISBN 0-912799-10-2; trade paperback, Airforce History Museums Pro (1998) , 406 pages, ISBN 0-16-049772-8; hardcover, Arno Press (1942), 396 pages, ISBN 0-405-04567-0; hardcover, Natraj Publishers, (2003), 325 pages, ISBN 81-8158-002-8); first published in 1921; Coward McCann & Geoghegan, (1942), hardcover, 394 pages; Faber and Faber (1943), hardcover 325 pages; Collector's Edition, Easton Press, Library of Military History (1994), ISBN 0-405-04567-0
• Louis A. Siguad, Air Power and Unification: Douhet's Principles of Warfare and Their Application to the United, The Military Service Publishing Co. 1949, hardcover