Erkki Kulovesi
Erkki Ferdinand Kulovesi (ent. Ringbom; 2. huhtikuuta 1895 Tampere – 9. helmikuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko.
| Erkki Kulovesi | |
|---|---|
 Muotokuvamaalari Erkki Kulovesi (oik.) ja teollisuusneuvos Otto Wuorio vuonna 1958. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Erkki Ferdinand Kulovesi |
| Syntynyt | 2. huhtikuuta 1895 Tampere |
| Kuollut | 9. helmikuuta 1971 (75 vuotta) Helsinki |
Kuloveden vanhemmat olivat räätälimestari Oskari Sakarias Kulovesi ja Ida Matilda Wilenius, ent. Iso-Ranta. Hänen vanhempi veljensä oli psykoanalyysin pioneerina Suomessa toiminut lääkäri Yrjö Kulovesi. Erkki Kulovesi pääsi ylioppilaaksi 1915 ja opiskeli aluksi lakia Helsingin yliopistossa. Hän siirtyi kuitenkin pian taiteen pariin, ja hän opiskeli Helsingin yliopiston piirustussalissa 1915–1917 Eero Järnefeltin johdolla sekä 1917 Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Albert Gebhardin johdolla. Vuosina 1919–1927 Kulovesi oleskeli useaan otteeseen Ranskassa, missä hän opiskeli Pariisissa Académie Colarossissa, Académie Modernessa, Académie Ransonissa ja Académie André Lhotessa. Erityisesti André Lhoten uusasiallinen vaikutus näkyi Kuloveden tuotannossa.
Kulovesi oli opettajana Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1927–1929 ja toimi Helsingin yliopiston piirustussalin piirustusmestarina 1935–1962. Hän oli myös vakinaisena opettajana Vapaassa taidekoulussa vuodesta 1937. Kulovesi oli Suomen Taiteilijaseuran johtokunnan jäsenenä, sihteerinä ja puheenjohtajana, Suomen Taidegraafikkojen johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana, Suomen Taideakatemian hallituksen jäsenenä sekä Nordisk Grafik Unionin presidenttinä 1965–1966. Ensimmäisen näyttelynsä Kulovesi piti Tampereella 1919 mutta hän muutti pysyvästi Helsinkiin 1927.
Kulovesi tunnettiin erityisesti muoto- ja henkilökuvamaalarina. Hän teki 1930-luvulla myös metalligrafiikkaa, mutta suurin osa Kuloveden grafiikkalevyistä tuhoutui, kun hänen ateljeensa vaurioitui Helsingin pommituksissa helmikuussa 1944. Kuloveden maalausten värimaailma oli vielä 1920-luvulla tummasävyinen ja voimakas, mutta myöhemmin värit muuttuivat keveämpään suuntaan pastellimaisiksi ja harsomaisiksi.
Kulovesi sai Pro Finlandia -mitalin 1959 ja professorin arvonimen 1964.
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Anttonen, Erkki: ”Kulovesi, Erkki (1895–1971)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 501–503. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
- Lehto, Jaana: Erkki Kulovesi henkilö- ja muotokuvaajana. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitos, 2000. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kulovesi, Erkki hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Finlandia-katsaus 50 (1944): Taiteilija Erkki Kulovesi – 5 min filmin alusta. Elonet.
- "Henkilötietoja" Erkki Kulovedestä - ja ajatuksen aihetta julkisuuden miehillemme, Aamulehti, 20.03.1937, nro 77, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot