Yrjö Kulovesi

Yrjö Sakarias Kulovesi (vuoteen 1906 Ringbom; 13. joulukuuta 1887 Tampere – 21. syyskuuta 1943 Tampere) oli suomalainen lääkäri, joka teki varhain tunnetuksi psykoanalyysin menetelmiä Suomessa. Hän tapasi Sigmund Freudin vuonna 1924.

Yrjö Kulovesi vuonna 1924.

Ura

Kuloveden vanhemmat olivat räätälimestari Oskari Sakarias Kulovesi (sukunimi vuoteen 1906 Ringbom) ja Ida Matilda Vilenius (aik. Iso-Ranta). Hänen nuorempi veljensä oli taidemaalari Erkki Kulovesi. Yrjö Kulovesi kävi Tampereen Reaalilyseota ja pääsi ylioppilaaksi 1907. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1911 sekä lisensiaatiksi 1916. Opiskeluaikanaan hän teki opintomatkan 1909 Göttingeniin Saksaan.

Kulovesi toimi vuodesta 1916 yksityislääkärinä Tampereella ja hän oli myös vuodesta 1917 Lokomo Oy:n työpaikkalääkärinä sekä vuodesta 1919 Tampereen Pellavatehtaan lääkärinä. Tämän lisäksi Kulovedellä oli useita lyhytaikaisia viransijaisuuksia, ja hän toimi muun muassa Tampereen kaupungin vähävaraisten lääkärinä vuosina 1919–1920, Tampereen teknillisen opiston tehdashygienian tuntiopettajana 1920–1922 sekä Tampereen kaupungin kansakoulujen lääkärinä vuodesta 1936. Suomen sisällissodassa Kulovesi toimi Tampereen taistelun aikana lääkärinä sidonta-asemalla Näsilinnassa sekä tilapäisissä kenttäsairaaloissa. Talvisodan aikana hän oli 30. Sotasairaalan lääkärinä 1939–1940.

Kulovesi kiinnostui psykoanalyysista 1920-luvun alkupuolella, vaikka hänellä ei ollutkaan psykiatrian alan koulutusta. Hän teki kaksi opintomatkaa Wieniin vuosina 1924–1926 ja tapasi vuonna 1924 Sigmund Freudin. Hän kävi koulutusanalyysissa Eduard Hitschmannin ja Paul Federnin luona. Kulovesi kirjoitti vuodesta 1925 alkaen useita artikkeleita psykoanalyysistä suomalaiseen Duodecim-aikakauskirjaan sekä useisiin ulkomaisiin julkaisuihin. Hän julkaisi myös aiheesta teoksen nimeltä Psykoanalyysi (Otava, 1933). Kulovesi oli vuodesta 1931 Kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen eli Wienin seuran jäsen ja hän osallistui kansainvälisiin kongresseihin Innsbruckissa 1927, Oxfordissa 1929, Norjassa 1933 ja Luzernissa 1934. Kulovesi sovelsi myös psykoanalyysia hoitomenetelmänä omassa lääkärintyössään.

Julkaisut

• Sananen keuhkotaudista. Vähävaraisten keuhkotautisten avustamisyhdistys, 1923.
• Kasuistische Beiträge: Der Raumfaktor in der Traumdeutung. Wien, Internationaler Psychoanalytischer Verlag, 1927.
• Erään tic-tapauksen psykogeneesistä. Kustantaja tuntematon, 1928.
• Ajan ja paikan suhteesta unityöskentelyyn. Kustantaja tuntematon, 1929.
• Itsemurhan psykologiaa. Tekijä, 1929.
• Psychoanalytische Bemerkungen zur James-Langeschen Affekttheorie. Kustantaja tuntematon, 1931.
• Psykoanalyysi. Otava, 1933.
• Ein Beitrag zur Psychoanalyse des epileptischen Anfalls. Wien, Internationaler Psychoanalytischer Verlag, 1934.
• Die Ausdrucksbewegungen der Bejahung und der Verneinung. London, kustantaja tuntematon, 1939.

Lähteet

• Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
• Forsius, Arno: Yrjö Kulovesi (1887–1943) – työpaikkalääkäri, Tampereen kaupungin terveydenhuollon luottamushenkilö ja työntekijä, psykoanalyysin tienavaaja Suomessa. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Mühlleitner, Elke: Biographisches Lexikon der Psychoanalyse: Die Mitglieder der Psychologischen Mittwoch-Gesellschaft und der Wiener Psychoanalytischen Vereinigung, s. 194–195. Tübingen: Edition Diskord, 1992. ISBN 3-89295-557-3.

Kirjallisuutta

• Ihanus, Juhani 1994: Vietit vai henki: Psykoanalyysin varhaisvaiheet Suomessa. Yliopistopaino, Helsinki. ISBN 951-570-188-0

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Yrjö Kuloveden e-kirjoja Projekti Lönnrotissa.
• Psykoanalyysi, eräs nykyajan ilmiö, asiantuntijain valaisemana, Aamulehti, 10.07.1932, nro 183, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot