Diplomatia
Diplomatia on kansainvälisten suhteiden alalla vakiintunut tapa vaikuttaa muiden valtioiden toimintaan ja päätöksentekoon keskustelujen, neuvottelujen ja muiden väkivallattomien, rauhanomaisten keinojen avulla.[1]
Teknologian kehityksen myötä diplomatia on 2000-luvulla muidenkin demokraattisten toimijoiden kuin valtioiden harjoittamaa toimintaa, jolla edistetään kulttuurien välistä yhteisymmärrystä, rakennetaan ja ylläpidetään yhteistyösuhteita sekä vaikutetaan omien ja yhteisten päämäärien toteutumiseksi.[2] Diplomatian alaan kuuluvat myös rauhasta sopiminen, sota, talouselämä, kauppa ja kulttuurivaihto.
Historia muokkaa
Varhainen historia muokkaa
Diplomatian juuret ulottuvat kauas aikaan ennen valtioiden syntymistä, jolloin heimojen välillä kulki sanansaattajia ja lähettiläitä. Euroopan kuninkaiden ja muiden valtaapäivien suosiossa olleet luotetut henkilöt toimivat viestinviejinä ja rauhanrakentajina, ja myös katolisen kirkon ja paavin lähettiläät pyrkivät rakentamaan rauhanomaisia suhteita. Renessanssiajalla kaupunkien ja kaupunkivaltioiden välisiä kiistoja ratkottiin diplomaattiedustustojen avulla. Britannia nimitti lähettilään Pariisiin vuonna 1505.[2]
Sana ”diplomatia” tulee ranskan kautta kreikasta, missä diplōma tarkoitti kahtia taitettua paperia, yleisimmin matkustusvaltakirjaa. 1700-luvun Ranskassa diplomate tuli tarkoittamaan henkilöä, diplomaattia, jolla oli valtuudet neuvotella valtion nimissä.[1] Ranska on vakiintunut klassiseksi diplomatian kieleksi.
Diplomatiasta tuli ammatti vuonna 1815, kun Wienin kongressissa sovittiin diplomaattien arvojärjestyksestä. Tämä aloitti niin sanotun klubidiplomatian kulta-ajan, jolloin diplomaatit pystyivät vaurastumaan. Euroopassa diplomaattiluokka oli aatelisia, Yhdysvalloissa porvareita.[2]
Suomi teki merkittävää julkisuusdiplomatiaa jo vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä, missä Venäjän vallan alainen maa ajoi identiteettiprojektiaan ja poliittista agendaansa. Saksaan päin Suomi harjoitti ennen itsenäistymistään niin sanottua jääkäridiplomatiaa. Virkamiesten rinnalla varhaista ja epävirallista diplomatiatyötä Suomen edestä tekivät myös teollisuus- ja tiedemiehet sekä taiteilijat.[2]
Nykyaika muokkaa
Kahden maailmansodan jälkeen diplomatiassa tärkeimmäksi asettui kansainvälisen yhteisön yhteinen etu. Kansainvälisiä poliittisia suhteita diplomatian keinoin hoidetaan Yhdistyneissä kansakunnissa ja sen edeltäjässä Kansainliitossa. Niiden ohella diplomatian piiriin luetaan nykyisin kaikki muutkin ylikansalliset järjestöt, kuten Euroopan unioni ja Nato.[2]
Diplomatia on muuttunut voimakkaasti 1900-luvun lopulta alkaen. Ennen globalisaatiota ja nykyajan teknologista kehitystä diplomaattisia suhteita hoiti etupäässä pieni ja etuoikeutettu joukko valtioiden virkamiehiä. Valtioiden välisessä virallisessa vuorovaikutuksessa lähetystöjen ja ulkoministeriöiden rooli on toki edelleen vahva. Kansainvälistä, valtioon vaikuttavaa kanssakäymistä harjoittavat nykyisin kuitenkin myös yhteisöt ja yritykset. Verkostoituminen on tullut mahdolliseksi kenelle tahansa niin fyysisesti kuin sosiaalisen median alustoillakin, ja lähes kuka tahansa voi neuvotella ja edistää kauppa-, kulttuuri- ja muita suhteita sekä rakentaa mielikuvaa maastaan.[2]
Diplomatian muotoja ja käsitteitä muokkaa
Perinteisen diplomatian voidaan katsoa jakaantuneen kahtia 2000-luvun murroksessa. Klubidiplomatiaan kuuluu harvalukuinen osallistujajoukko, hierarkkinen struktuuri, kuukausittainen muoto ja matala läpinäkyvyys. Sen tavoitteena voi olla sopimus tai allekirjoitus. Verkostodiplomatiaan liittyy laaja osallistujajoukko, matala struktuuri, suullinen muoto ja korkea läpinäkyvyys. Sen päätavoitteena on kahdenkeskinen vuorovaikutus. Joidenkin maiden perinteistä kiinni pitävät ammattidiplomaatit ovat 2000-luvulla halunneet kokonaan irtisanoutua yleisösuhteista.[2]
2000-luvulla diplomatian käsite on epämääräistynyt ja jakaantunut. Diplomatian muodoiksi mielletään muun muassa e-diplomatia, Twiplomatia (Twitteriin liittyen), ehkäisevä diplomatia, kansalaisdiplomatia, julkisuusdiplomatia ja kaupunkidiplomatia. Termi ”diplomatia” on arkipäiväistynyt, ja diplomaattiseen metodiin viitataan julkisuudessa monenlaisissa yhteyksissä.[2]
Julkisuusdiplomatiasta alettiin puhua vuoden 2001 jälkeen, mutta käsite on edelleen epäyhtenäinen. Alun perin käsite syntyi vuonna 1965 Yhdysvalloissa vaihtoehdoksi propaganda-termille. Julkisuusdiplomatialla voidaan tarkoittaa jokaista organisaatiota tai kansalaista koskevaa arkista viestintään liittyvää toimintaa, jota harjoitetaan esimerkiksi blogeissa ja e-julkaisujen alustoilla. Sitä kohdistetaan paitsi ulkomaille, myös kotimaisiin yleisöihin. Sillä pyritään vähentämään negatiivisia yleistyksiä ja ennakkoluuloja sekä kasvattamaan sympatiaa ja ymmärrystä kansakunnan tai maan pääomaa ja päämääriä kohtaan. Sillä voidaan myös edistää esimerkiksi turismia, kansainvälistä liiketoimintaa, ulkomaisia pääomasijoituksia ja yhteisiä kehityshankkeita. Julkisuusdiplomatiaa voidaan käyttää myös tiettyjen asioiden vastustamiseen. Lobbauksesta julkisuusdiplomatian erottaa se, että siinä ei pyritä myymään mitään.[2]
Diplomaattiseen käytäntöön kuuluu erityisesti suurvaltojen osalta ajoittain myös diplomaattinen painostus tai diplomatian ylittävä voimankäytöllä uhkaaminen eli "tykkivenediplomatia".[3] Diplomatian ja sodankäynnin välillä keinovalikoimaan voivat kuulua muun muassa kaupan esteen muodostavat tullitariffien jyrkät korostukset, kauppasaarrot ja taloudellisen avun tai periaatteessa myönnetyn turvallisuustakuun julkinen kieltäminen.
Epävirallisesti tai valtion rahoittamassa puolivirallisessa roolissa perinteisen diplomatian alueella toimii järjestöjä, aktivistiryhmiä ja ylikansallisia organisaatioita. Myös pääkaupungeilla ja muilla kaupungeilla on diplomatiaan liittyviä rooleja kansainvälisten rauhanomaisten suhteiden ylläpitämiseksi sekä viennin ja kulttuurin edistämiseksi.[2]
